Wir Rufen deine Wölfe

Wir Rufen Deine Wölfe on mittava konseptikokoelma joka perustuu Friedrich Helscherin (1902-1990) 1979 kirjoittamaan samannimiseen runoon. Kokoelman ideana on se että kaikki bändit esittävät runosta omat tulkintansa. Artistien pääpaino on neofolk-osastolla mutta kokoelman onnistuu kuitenkin olla tyylillisesti virkistävän vaihteleva. Virkistävää vaihtelua ei sen sijaan ole luvassa sanoitusten osalta kun 17 eri bändiä esittää saman runon.

Kokoelma
Formaatti: CD / 2LP boksi
Levy-yhtiö: Steinklang/Ahnstern
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: LP 600 kpl.
Kappaleita: 17

Kokoelma on julkaistu CD:nä ja rajoitettuna tuplavinyylinä joka on pakattu tummanharmaaseen puiseen laatikkoon. Näyttävän pakkauksen lisäksi vinyylipainoksessa on tietty etu äsken mainittujen yksitoikkoisten lyriikoiden suhteen: yhden vinyylinpuolikkaan verran eri Wir Rufen deine Wölfe-versioita jaksaa vielä kuunnella yhteen menoon ilman että menee liian puuduttavaksi.

Mutta itse sisältöön. Levyllä on muutaman tutun nimen lisäksi hyvin paljon uusia tuntemattomia artisteja, levyn avaava Der Arbeiter on yksi niistä. Työläinen esittää varsin kokeellisen mutta menevän kappaleen jossa rumpu(kone)kompin päällä soi kaikuva akustinen kitara, piano sekä yksittäiset kuiskatut sanat Helschnerin runosta luovat tylyn mutta helposti lähestyttävän kokonaisuuden. Toisena oleva Graumahd edustaa tyylillä kokoelman tyypillisintä linjaa: Orplidin kaltaista saksankielistä neofolkkia akustisella kitaralla ja miehekkäällä laululla. O Paradis on vähän liian omituinen soppa toimiakseen; patarumpujen säestämä pateettinen laulu ei ainakaan parannu reggae-välisoitolla. Waldteufel on oma, huvittavan kornisti hoilaava itsensä, tällä kertaa sähkökitaroiden säestämänä. Ensimmäisen puolen päättää suomalainen Erdgeist, joka menee tyypilliselle Orplid-henkiselle folklinjalle, ei kovin omaperäistä mutta oikein hyvin soitettu ja laulettu.

Kakkospuolen aloittava Werkraum on tehnyt mielenkiintoisen vedon ja yhdistänyt ihan tasokkaaseen neofolkkiinsa rautalankakitaraa. Persoonallinen ja varsin toimiva veto joka pistää harkitsemaan Cold Springillä kohta ilmestyvän Werkraumin debyytin hankkimista. Seuraavana on vuorossa Cawatana, joka tulee Unkarista. Unkarista on aiemmin tullut Scivias - varsin huono yhtye. Cawatana osoittaa kuitenkin voivansa olla vielä huonompi, mm. käyttämällä syntikoita jotka tuovat mieleeni 90-alun tietokonepelimusiikit. Itseasiassa tämä on ainoa todella huono kappale koko kokoelmalla. Lady Morphia virkistää kokoelmaa hienon menevällä goottipopahtavalla esityksellä ratsastus-bassokomppien säestämänä. Lopuksi vielä Turbund Sturmwerk esittämässä mahtavan, hitaan mahtipontisen, patarumpujen säestämän version jonka metallinen puhelaulu ja uljaat orkestraaliosuudet muistuttavat Laibachia enemmän kuin vähän.

Kolmospuoli alulle on kovat odotukset sillä kulttitason bändi Blood Axis ei ole antanut kuulua itsestään aikoihin. Yllätys ei olekaan ihan pieni - en itseasiassa tahtoisi vieläkään uskoa että tässä soiva"hei hoo - kolistellaan kolpakoita ja tömistellään saappaita"-henkistä folkkia soittava yhtye on sama Blood Axis jonka tunnen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! Allerseelen on sentään oma itsensä, esittäen popahtavia mutta kokeellisia komppeja sekaisin viuluosuuksian kanssa. Itselleni uusi nimi Sturmpercht soittaa ihan toimivaa perusneofolkkia akustisella kitaralla ja möreän matalla lauluäänellä. Myös uusi nimi on Sangre Cavallum, jonka surullinen folk on osittain (etenkin vokaalien osalta) hieman huteraa, mutta instrumentaaliosiot ja eritoten lopun säkkipilliosuus keräävät pisteitä.

Viimeisen puolen aloittaa Belborn, taas ihan kelpo folkkia mies- ja naislaululla lukuunottamatta lopun täysin tuulesta temmattua joikuosuutta (paitsi että viimeistään tässä vaiheessa sanat "Wir Rufen deine Wölfe, Wir Rufen deinen Speer" alkavat tulla jo korvista ulos). Circen kevyempi, naisellisempi ja espanjankielisempi tulkinto tuo tervetullutta vaihtelua, vaikka ei kovin ihmeellinen olekaan. Ehkäpä koko kokoelman iloisin yllätys minulle oli täysin tuntematon Riharc Smiles, joka esittää kappaleesta kunnon keskiaikaversion jyskyvine rumpuineen ja pillipiipareineen. Tällaista kuulee aivan liian harvoin, ja Ahnsternilla pian ilmestyvä Rihard Smilesin LP meneekin välittömästi pakko-ostoslistalle. Der Feuerkreiner esittää kokoelman ainoan agressiivisen militantin industrial-kappaleen, raivoisin naisvokaalein. Lopuksi vielä John Murphyn projekti Shining Vril kokeellisen rituaalimaisella esityksellä. Hieman Coilia muistuttava Shining Vril on myös ainoa yhtye joka esittää Helschnerin runon englanniksi.

Loppupelissä Wir Rufen deine Wölfe on kyllä yksi parhaita vähään aikaan ilmestyneitä kokoelmia, joka ennen kaikkea osoittaa että neofolkissa on vielä paljon eloa. Kokoelma tarjoaa paljon uusia nimiä, joista moni on hyvinkin lupaavia. Erityisesti suosittelen kokoelman näyttävää vinyylipainosta, joka on pakkaukseensa suhteutettuna hyvinkin edullinen.

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Wir Rufen Deine Wölfe is a large concept compilation based on Friedrich Helscher´s (1902-1990) poem with the same name. The idea on the compilation is for all the artists to perform their interpretations of the poem. The weight of the artists lies in the neofolk-department, but the record still manages to be refreshingly varied stylistically. However, lyrically there is no refreshing variation to be expected as 17 different bands perform the same poem.

Wir Rufen Deine Wölfe is released both in CD and limited double LP format. The vinyl comes packed in a stylish dark grey wooden box. An advantage of the vinyl edition, besides the impressive packaging, is related to the repetitive lyrics: one vinyl side of Wir Rufen Deine Wölfe-versions is a suitable portion in one go, without it getting too repetitive. In addition to a few well-known artists, there are a lot of unknown names, like Der Arbeiter, who begins the record. The "worker" presents a quite experimental but well-paced track where (machine) drums and echoing acoustic guitars create a base for piano melodies and singular whispered words from Helschners poem. A catchy and accessible whole.

Second is Graumahd, who with style represent the most typical line of the compliation: quite Orplid-esque German neofolk with acoustic guitars and masculine singing. O Paradis is a bit too weird of a concoction to work; kettle drums and pathetic singing certainly don´t go well with reggae-sections. Waldteufel are their old, corny and overdone selves, this time with an electric guitar. The first vinyl side is ended by the Finnish Erdgeist, who represent the typical Orplid-neofolk-line. Not too original, but certainly well played and sung.

Side two starts with Werkraum, who have made an interesting combination with old-fashioned e-guitars and neofolk. A personal idea that certainly works well enough for me to consider buing their debut album that is soon to appear on Cold Spring. Next is Cawatana, who come from Hungary. Hungary has earlier presented Scivias, a quite bad band to be honest. Cawatana proves they can do even worse, for example with synths that remind me of computer game music in the early 90´s. In fact this is the only truly lousy track on the whole compilation. Lady Morphia certainly cheers it up again with a more "gothpop" song. Finally Turbund Sturmwerk present an impressive, slow and epic version of the poem, with kettle drums, metallic speech-song and majestic orchestral segments that sound more than a little like Laibach.

Great expectations are placed on the beginning of side three, as cult band Blood Axis have not been heard of in a long while. The surprise is not a small one, and I would still not want to believe that this band playing some kind of cheerful viking folk for smashing beer cans and stomping feet if the same Blood Axis that I once knew. Allerseelen is his old self, combining poplike but experimental rhythms with violin interludes. Sturmpercht is a new name to me, and they play good basic neofolk with growling male vocals. Also new to me are Sangre Cavallum, whose melancholic folk song is partially quite shaky (especially the vocals), but the instrumental parts and especially the bagpipes at the end help it a lot.

The last side is started by Belborn, again good basic neofolk with male and female vocals, but the joiku song in the end certainly does not belong there! And the lyrics "Wir rufen deine Wölfe, Wir rufen deinen Speer" are almost coming out of my ears at this point. Circes lighter, more feminine and Spanish version brings some needed variation, although it is not a spectacular song in itself. The biggest positive surprise to me was the completely unknown Riharc Smiles, who present the song in a good medieval version with thundering percussion and shrill pipes. This kind of material comes by all too rarely, and the band´s debut LP on Ahnstern goes on my shopping list right away. Der Feuerkreiner present the compilation´s only real angry militant industrial. Finally, John Murphy´s Shining Vril with an experimental ritual performance that reminds me somewhat of Coil.

All in all Wir Rufen deine Wölfe is one of the best compilations to have come out in some time, and most of all it proves that there is still life in neofolk. The record presents many new names, several of which are very promising. I would especially recommend the beatiful vinyl edition, which is very reasonably priced, considering the package.

John Björkman