Subterranean Ways of Thinking

Kokoelmia tuntuu tänä vuonna tulevan kuin sieniä sateella, eivätkä useimmat niistä ole olleet kovin kummoisia. Itselleni tuntematon Avatar Records on pistänyt pihalle tämän maineikkaita nimiä sisältävän ambientkokoelmavinyylin.

 

Kokoelma
Formaatti: LP
Levy-yhtiö: Avatar
Julkaisuvuosi: 2004
Painos: 200 kpl.
Kappaleita: 8

Levyn avaa Desiderii Marginis kappaleella Secrets of the Future Past, jossa kolahtavat kellot yhdistyvät kauniisti melodisiin droneihin. Klassisen CMI-soundin parasta antia - melankolista ja synkkää, mutta ruosteisen karhealla toteutuksella. Irem of Pillarsin Golden Elipse:lla soivat arabilaiset soittimet ja melodiat kumean rummutuksen päälle. Kappale toimii hyvin yhteen Troumin meditatiivisen, muinaisia aavikkomaisemia mieleen maalaavan Senguh:in kanssa. Combative Alignment jatkaa vahvasti LOKI Foundation-henkisellä ritualistisella materiaalilla, yhdistäen soppaan hieman lisää aavikkomelodioita. Jää jälkeen muusta A-puolen materiaalista mutta sopii kuitenkin tunnelmaan hienosti.

A-puoli on kauttaaltaan meditatiivinen, ritualistinen ja hieman surumielinen. Aavikkomaisemista siirrytään B-puolella kylmempiin avaruudellisiin tunnelmiin. Inade aloittaa remixillä kappaleesta Titan in Shivering Sands, joka on kyllä erittäin vahva mutta ei Inadea ihan parhaimmillaan. Cycle Zero tarjoaa mukavaa, viileän rauhallisesti humisevaa ja naksuvaa ambientia. Ionosphere taas tuntuu menevän jossain Bad Sectorin ja Inaden välimaastossa, oikein onnistuneena kokonaisuutena. Sirisevää ja piipittävää avaruusambientia, johon tekee mieleni tutustua enemmänkin. B-puolen päättää Schloss Tegal, jonka pitäisi sopia siihen täydellisesti, mutta jotenkin tässä oleva Please Eat Me (Psychuous Mix) on liian levoton ja konkreettinen muuhun levyyn verrattuna.

Erityisen mielenkiintoista tällä kokoelmalla on kuulla Saksan ja Ruotsin dark ambient-soundeja yhdistettynä samalle lätylle, ja olisi joskus erittäin hauskaa kuulla kokoelma jossa CMI:n ja LOKI:n parhaimmistoa yhdistetään enemmänkin. Tämä kokoelma jää jonnekin paremmalle keskitasolle - se on "ihan hyvä" alusta loppuun ja A- ja B-puolien omat tyylit pitävät sen kasassa hyvin. 200 kappaleen painos tuntuu sinällään sopivalta määrältä: levystä nauttivat varmasti ne jotka ehtivät sen hankkia, muut eivät kuitenkaan jää paitsi mistään oleellisesta.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot