| v/a - Sturmer III | ||
|  | ||
| 
 Tyylikkäässä käsintehdyssä pahvikannessa oleva levy on kolmas latvialaisen Sturm-yhtiön kokoelmalevyistä, joiden tarkoitus on esitellä maan teollisuusskeneä. Ensi alkuun haarukan luulee olevan todella populaarissa, sillä 2OT:n lyhyen pop-indua muistuttavan alkukappaleen jälkeen varsinaisen ensi puoliskon ("upsturm") avaa EBM-henkisesti Marchwitza, näppärällä mutta kliseisellä kappaleellaan. | Formaatti: CD-R |  | 
| Tästä siirrytäänkin sitten linjaan, joka tämän kokoelman perusteella näyttäisi olevan Latvian koko skenen hallitsevin: hitaaseen rytminoiseen. Aivan yhtä monimutkaista kamaa ei tarjoilla kuin mitä länsieurooppalaiset mestarit tekevät, mutta hemmetin tarttuvaa ja toimivaa välillä kylläkin. Devnoise ja varsinkin Rosewater näyttävät alan osaamista erinomaisesti. Hieman heikommin onnistuvat Cyber Punk ja Bios, jotka sekoittavat tylyjä vokaaleja yksinkertaisemman rytmitaustan päälle. Kiekon heikoimmasta hetkestä vastaa yllättäen Strops, jonka mahtipontinen mutta simppeli raita ei ala toimimaan kunnolla missään vaiheessa. Kiinnostavimmaksi osoittautuu Knauzers, joka on tehnyt militantti-industrialia, mutta omankielisillä äkseerauskomennoilla. Näin jo vanha idea saa aivan toisenlaisen kaiun. Kakkospuoliskon ("downsturm") aloittaa livenä esiintyvä Barodarho, varsin tylsällä vinkuvalla raidalla. Claustrum puolestaan tarjoaa minimalistista noisea vaisulla puheella, Traur Zot ja Syndrome taas hidasta rytminoisea. Rudens Lapas esittää jotakin noiseambientin ja glitchin välimaastosta. Anocodainelta on merkillinen pitkä raita, joka alkaa noiseambienssina ja siirtyy siitä amGodin tyyppiseksi pop-induksi. Antirealityn osuus on ohutta, varsin kliinistä ja mitäänsanomatonta noisea. Lopuksi saadaan onneksi Gas of Latvian omalaatuinen noise-pop -kappale Union, jossa melodiaa ja pitkää, hölmöä seksikeskustelusamplea yhdistellään erittäin näppärästi. Ilman tätä olisi koko jälkipuolisko jäänyt isoksi pettymykseksi. Kovin epätasainen 
        kokoelma, joka latistuu lupaavan alkunsa jälkeen. Kattava katsaus 
        maansa skeneen se toki on, ja siinä mielessä suositeltava, vaikka 
        ei annakaan osan artisteista linjasta kovinkaan osuvaa kuvaa. Sitä 
        tosin en ymmärrä, miksi latvialaiselle, latvialaisia artisteja 
        esittelevälle levylle on pitänyt antaa saksalainen, suoria kansallissosialismiassosiaatioita 
        luova nimi.  Jiituomas 
 | ||
|  | ||