v/a - Rush for Black Celebration. Russian Industrial Depeche Mode Tribute

Tälle venäläiselle tribuutille on heti alkuun annettava pisteet kahdesta asiasta: ensinnäkin, se on koonnut maan artisteja yhteen selvästi perinteisten skenerajojen yli, ja toisekseen on lähdetty hakemaan tunnelmaa ja omaa ilmaisua alkuperäistä toistavan tyypillisen cover-meiningin sijaan. Jälki onkin sitten sen mukaista, ja osa raidoista todella vaikeita lähestyttäviä. Muutamissa tapauksissa coverin ja alkuperäisten välillä ei ole mitään havaittavaa yhteyttä. Levyn näppärästi avaa yksi sen kaikkein helpoimmista kappaleista, Das Reutin Black Celebration, jonka muuttamisessa rytminoiseksi on onnistuttu erinomaisen hyvin.  Light Collapsen A Pain That I’m Used To toimii, mutta jää rakenteeltaan muistuttamaan Nine Inch Nailsin instru-remixeja, eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Tbilisi-89:n Monument on hieno, hidas ja kaikuisa, muistuttaen lähinnä syntsa-neoklassista jonka tahdissa voisi marssia nyrkkeilykehään, ja hajoaa tyylikkäästi hälyksi.

Formaatti: CD
Levy-yhtiö: KultFRONT
Julkaisuvuosi: 2008
Painos: 500 kpl
Kesto:
79:36
Kappaleita: 17

Interior Dispositionin Dressed in Black puolestaan melkeinpä katoaa samaan putkeen, koska sekin on hidastempoinen ja sävyltään aika samaa linjaa. Toimiva, mutta ei ihmeellinen. Sal Solarisin Rush on puolestaan erittäin mainio, kuin hidasta, rytmistä raskaselektroniikkaa. Alexis Borisovin Walking In My Shoes jää pelkäksi ulkokultaiseksi hajotusnoiseksi. Levyn toinenkin rytminoise-veto, M-28:n The Sun and the Rainfall on sekin hyvin onnistunut, vaikkakin prosessointi on jätetty niin kevyeksi, että raita voisi yhtä hyvin olla jollakin DM:n omalla remix-singlellä. Stpocoldin Little 15 on kuin sen vastakohta: noiseutettua  melodiaa ja todella kokeellista lähestymistapaa (mm. etäältä soitettua taustaa puhevokaalien takana). Se on teknisesti kiinnostava, mutta ei juurikaan muuten. Ganzer on puolestaan miksannut sekaisin neljää DM:n kappaletta ja väännellyt sitten niitä. Kappale jää lupaavan alun jälkeen kuitenkin pelkäksi leikkimiseksi muokkaussoftalla. Hladnan Insight on puhdasta noiseambientia, loistavaa sellaista, mutta yhteys alkuperäiseen raitaan jää huomaamattomaksi.

Instant Movie Combinationsin Detailed Question of Time (Question of Time) on sekin noiseambientia, mutta tylsästi rullaavaa sellaista. On kuin kuuntelisi viisi minuuttia lähinnä yhtä jankkaavaa dronea, joka ei muutu. Maroonin Air-drop Epidermic Duck (Blasphemous Roumors) on kuin noiseambientia ja hidasta elokuvamusiikkia sekaisin. Se on sekava, eikä erityisemmin viihdytä, mutta myöskin kiistatta hieno sävellysteos. Kryptogen Rundfunkin Always Let Me Be High (Never Let Me Down Again) onnistuu luomaan jotakin varsin kaunista, korvia raastavaa ja outoa käyttämällä mm. alkuperäisen biisin live-kännykkänauhoitusta pohjanaan. Tsaraasin Personal Jesus on jälleen hidasta, hillittyä noisea jossa on vielä palasia melodiasta tallella. Mukana on myös ensin naisen, sitten seassa myös miehen, puhetta venäjäksi, ja viulua. Paketti on varsin hieno, mutta ei ikävä kyllä jää mieleen. Noises of Russia yllättää tekemällä Enjoy the Silencen kokonaan uusiksi, fuusioiden neljää puhesamplea ja kenttä-ääntä, tuloksena lähinnä vain kasa outoa hälinää joka toimii elektroakustisen taideteoksen tasolla, mutta ei oikein lämmitä rakkaan kappaleen coverina. Kiekon käytännössä (ennen vaimeaa tekijänimetöntä lopetusraitaa) päättää Kaj?:n Condemnation, joka on mainio, hidas yhdistelmä muokattua ääntä laulamassa biisin sanoja, ja kaukaisten tähtien vinkunaa.

Tämän tribuutin tuotantojälki on kautta linjan erinomainen, niin että kaikkien kappaleiden oleelliset piirteet pääsevät esille. Biisien järjestys on valittu erittäin hyvin, tuoden sekä jatkuvuutta että riittävää tyylillistä vaihtelua. Ja kappaleiden laatu kautta linjan on miellyttävän korkea. Lisäksi levyn tyylikkääseen kaksoisdigipack-kanteen on painettu jokaisen kappaleen teknisiä tietoja sen verran, että kuulija saa käsityksen sekä kunkin teoksen ideasta että siitä, miten se on tehty.

Hieno ja aidon omaperäinen tribuutti, ansiokkaasti toteutettuna.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This Russian tribute album deserves at once extra points for two things: One, it has gathered up artists across traditional clique lines and two, the producers have sought a feeling-based, own-style approach instead of the original-repeating typical way of making tribute records. The result is therefore precisely that, meaning some of the tracks are quite hard to comprehend. In some cases, the connection between the original and the cover seems impossible to notice. The album cleverly starts with one of its easiest tracks Black celebration by Das Reut, a transformation into rhythmic noise that has been done really well. Light Collapse’s A Pain That I’m Used To works, but in structure seems to resemble the instrumental remixes of Nine Inch Nails – and certainly not in the good sense. Monument by Tbilisi-89 is fine, slow and echoing. It resembles synth-neoclassical of the kind one could use as a background to entering a boxing ring, and eventually breaks stylishly into noise.

Interior Disposition’s Dressed in Black, in turn, nearly disappears into the same flow, being also slow in tempo and quite alike in tone. It works, but isn’t really special in any way. Rush, made by Sal Solaris, is very nice, like slow, rhythmic heavy electronics. Alexis Borisov’s Walking In My Shoes is just glorified break-down noise. The album’s second rhythmic noise track, M-28’s The Sun and the Rainfall is also very good, although it’s so lightly processed that it could just as well be something published on one of DM’s own remix singles. Stpocold’s Little 15 is its opposite: Noisified melody and some really experimental approaches, such as far-played background behind spoken vocals. It is a technically intriguing piece, but not otherwise interesting. Ganzer, in turn, has mixed together four DM tracks, and then twisted those. After a promising start it all becomes just boring play on mix-up software. Haldna’s Insight is pure noise ambient, of brilliant quality, but there’s next to no apparent connection left to the original.

Instant Movie CombinationsDetailed Question of Time (Question of Time) is also noise ambient, but of the boring kind. It’s like listening for five minutes to just one repeating drone that does not change. Maroon’s Air-drop Epidermic Duck (Blasphemous Roumors) is like noise ambient and slow soundtrack music mixed together. It is confusing and does not entertain much, yet as a compositional work it’s admittedly rather fine. Kryptogen Rundfunk’s Always Let Me Be High (Never Let Me Down Again) manages to create something quite beautiful, ear-splitting and weird by using things like a mobile phone recording of the original song as its material. Personal Jesus by Tsaaras is again slow, controlled noise where there are still pieces of melody left. There’s also some female, then male, vocals in Russian, as well as violin. It’s a fine work, but not one a listener would really remember afterwards. Noises of Russia surprises with a complete re-make of Enjoy the Silence, fusing four different speech samples and some field sounds. The result is mostly just a cluster of weird noise that works on the level of electro-acoustic sound art, but not as the cover version of a beloved song. The album’s final (before a low-key coda with no artist mentioned) track is Kaj?’s Condemnation, a fine, slow combination of  modified voice singing the lyrics and distant, squealing stars.

The production quality on this album is excellent all the way through, meaning that every track gets to present its essential parts exactly as they should. The order of the songs is also very well done, creating continuity while making sure there’s enough contrast between the tracks. And the quality of the songs is pleasantly high. In addition, the double-digipack covers of this album contain design notes on each track, giving the listener a good idea on both the idea and the implementation of each song.

This is a fine, original tribute album, and has been well made.

Jiituomas