PI.G.Ss

Tämä kolmen venäläisen noisebändin yhteinen splitti kierrättää Beatlesia pohjamateriaalinaan, mutta sen huomaa vain harvoin. Enimmäkseen liikutaan aika tavanomaisen noisen maastossa. Public Immoralityn ainoa raita runnoo tietään eteenpäin yhdeksän minuutin ajan. Sen äänimaailma on varsin kapea, mutta sävyissä on riittävää runsautta siihen että itsessään vähäinen materiaali säilyy elävänä ja mielenkiintoisena. Ihan sujuvaa keskitason riutiininoisea, mutta ei sen kummallisempaa kuitenkaan.

Artisti: Public Immorality / Ganzer / Sudanstrain
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Abgurd
Julkaisuvuosi: 2006
Painos: 154 kpl
Kesto:
62:18
Kappaleita: 8

Ganzer on paria pykälää rujompana, ja se on hyvä. The Witch on simppeli mutta hämmästyttävän täyteläinen, ja puretun samplen osuudet toimivat erinomaisesti epäselvänä muminana rätinän takana. The Judge ei toimi yhtä hyvin, ja jää vain puuduttavaksi väliosioksi, vaikka ei olekaan sinällään huono. 20-minuuttineni puolestaan alkaa rasittavalla samplenhajotuksella, mutta onneksi kehittyy siitä pian hyvin rullaavaksi hälyksi, jota piristetään näppärillä vinkunoilla. Se on ehdottomasti koko kiekon paras raita, ja laadukasta noisea millä tahansa skaalalla mitattuna. Sudanstrain on selkeästi suoraviivaisempi. Sen kaikki neljä raitaa ovat yhden idean teoksia, joissa ei suuria muutoksia tapahdu. Ne ovat onneksi kuitenkin selkeästi toisistaan eroavia, joten kyllä niitäkin mielellään kuuntelee. Ja Baby Bee Extinction on itse asiassa varsin hieno.

Valikoima hyvää perusnoisea, jonka seassa on yksi selkeä helmi.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This split by three Russian noise bands recycles The Beatles as its source material, yet it isn’t always that obvious. Mostly they just move around the fields of rather typical noise. The sole track by Public Immorality forces its way forward for nine minutes. Its spectrum of sounds is quite narrow, but there is enough tone diversity to keep the rather limited material alive and interesting. It’s good generic noise, but not much more than that. Ganzer plays it a couple degrees harder, and that is a good thing. The Witch is simple, yet surprisingly robust, and the dissembled samples work extremely well as a mumbling behind the dominating noise. The Judge isn’t as good, and while not bad per se, remains an unimpressive interlude. The Investigator, in turn, opens with an irritating sample-disassembly, but soon develops into well-proceeding noise supported by clever squeal waves. It is by far the best track on the album, fine noise indeed. Sudanstrain is more direct. All four of its tracks are one-idea pieces, with no major changes in them. They are, luckily enough, quite distinct from one another, and thus enjoyable to listen to. And, to be honest, Baby Bee Extinction is a rather nice track.

A selection of good generic noise, with one gem included.

Jiituomas