Amerikkalaisen verkkojulkaisijan vapaasti ladattavissa oleva noise/industrial/idm/breakcore-kokoelma, joka lanseerattiin kierolla muka-protestikampanjalla. Mukana on 25 artistia parista kymmenestä maasta. Avaamassa on It-Clings joka vaikuttaa ensin tyhmältä propagandapuheelta, mutta yllättäen kehittyy kierolla, itseironisella tavalla toimivaksi puhepohjaiseksi rytmitavaraksi. Ranskalaiselta Acrylikilta on tarjolla lyhyt, ohut voimaelektroniikkapala ja espanjalaiselta Autopsy Protocolilta minuutin mittainen breakcore-viipale. Kumpikaan niistä ei vakuuta. Soiled esittää lähinnä noisepunk-osastoon menevää, varsin tylsää kamaa kamaa, No John varsin kiinnostavaa mutta rakenteeltaan tavanomaista kliinisehköä noisea ja Institution D.O.L. & M.ultiple_A.larmed_N.ymphs erinomaista koraalisointuisilla osilla täydennettyä aaltoilevaa, raskasta noisea.

Paul Devensin lyhyt mutta vaikuttava osuus on erittäin kliinisen oloista cut-up -hälyä. Taiwanilaisen Pein kappale on loistavaa hitaasti rakentuvaa pisaraminimalismia joka nousee hälyyn, samoin Tziin, mutta lyhyemmässä muodossa. Turkkilaiselta Analog Suicidelta on aika mitäänsanomatonta melua, Idiosyncrasialta kiihdytysääniä jotka ovat kuin intro rytminoiseraitaan joka ei koskaan ala, algerialainen Nepa Ios esittää korkealta tulevaa ohutta hälyä joka ei juurikaan kehity ja norjalainen Eivind Dahl hyväsoundisen, mutta tylsän, elektroakustiikkamaisesti kimpoilevan noisekollaasin. Bizixin Chill out muzik (POP mix) on jotakin aivan muuta kuin nimensä, sisältäen ohutta hälyä varsin hyvällä rakenteella. Finaldollin kappale on erittäin hyvin toimivaa, jopa kaunista noiseambientia, ja levyn ehdotonta kärkipäätä. Montagnnilta on mukana konkreettisen oloista minimalistinoisea, ei ihmeellistä mutta ihan näppärää. Marokkolainen Half a Moment on levyn ylivoimaisesti kovin: Schants-raidalla yhdistyvät loistavasti pieni minimalistihälinä, vaikuttaava puheääni ja kumean kaikuisat aallot. Sunao Inamin kappale on sekin huomattavan hieno, yhdistellen kliinisiä noisepalasia kunnes niistä tulee kokonainen aalto. Rohypnoiselta ja Planetaldolilta on yhteinen vajaaan minuutin mittainen raitaa, joka on käytännössä pelkkä pauhaavan idean raakile. Errorilta on tylsää rutiinihälyä. Poikkeukellisen rujolla päällä olevalta Synapscapelta on mukana rytmikkäästi ja massiivisesti mutta ei kovinkaan tanssittavasti allensa jyräävä mainio Natur, joka on kuin hälyksi kierrätettyä vanhaa poppia. Crno klank esittää jotakin joka on lähinnä kliinistä modeemiääntä ja sotkuista huutoa. Albumin päättää Sinmantyx oudolla ja tylsällä naispuhetta ja retrolaulua -teoksellaan.

Kauhean epätasainen, mutta koska kyseessä on netin kauttaa vapaassa jaossa olevasta kiekosta, kannataa sitä vähintäänkin käydä kurkkimassa. Mukna on kuitenkin muutamia todellisia helmiä, joita ei kannata ohitseen päästää.

Jiituomas