Heilige Feuer

Heilige Feuer on samannimisen Pietarissa järjestetyn industrial-festivaalin oheistuote, jolle kukin festivaalilla esiintynyt artisti on tehnyt kaksi julkaisematonta studiobiisiä. Artistit ovat osittain varsin suuria ja paljon tunnustusta saaneita nimiä (Deutsch Nepal, Der Blutharsch, Genocide Organ) sekä pari tuntematonta venäläistä artistia (Sal Solaris, Reutoff). Levy on pakattu ruskeaan A5-kokoiseen digipakkiin, joka tosin ei ole kovin tukeva ja menee helposti lyttyyn. Sisäsivuilla on sitten kullekin artistille omistettu yksi sivu jossa on vähän kuvaa ja tekstiä.

Kokoelma
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Der Angriff
Julkaisuvuosi: 2001
Painos: 1500 kpl.
Kokonaiskesto: 54:21
Kappaleita: 10

Levyn avaa siis venäläinen Sal Solaris kahdella seesteisellä, aution tunnelman luovilla dark ambient-kappaleella.   Mieleen maalautuu tyhjiä maisemia kenties varhain usvaisena aamuyönä. Rauhoittavaa ja oikein hyvin tuotettua, vaikkakaan ei kovin omaperäistä. Mm. Raison DŽêtre tulee vahvasti mieleen. Seuraavana Ruotsin Deutsch Nepal, jonka ensimmäinen kappale on varsin yksinkertainen mutta toimiva yhdistelmä etnorumpua ja urkumelodiaa. Seuraavalla kappaleella Lina Baby Doll siirtyy valittavaan lauluun kehnon hoilottavalla äänellään mikä ei ole täysin vakuuttavaa.

Deutsch Nepalin jälkeen Der Blutharsch pääsee yllättämään varsin yllättävällä raidalla, jossa on nopea tahti ja hilpeä, sirkusmainen tunnelma. Kappaleen lopussa päästään kuitenkin vääntämään vähän melankolisia tunnelmia ja sama fiilistely jatkuu seuraavalla kappaleella akustisen kitaran ja mieskuoron voimin. Ihan jees, mutta vähän terätöntä verrattuna artistin alkuajan tavaraan. Genocide Organin kappaleet ovat minun makuuni vähän tylsiä: pätkittyjä puhesamplejä ja vähän meteliä.

Kokoelman suurin yllättäjä on säästetty loppuun - entuudestaan tuntematon venäläinen Reutoff, jonka kappaleet ovat kunnon särisevää industrialia tehdaskolinalla ja synkillä syntikoilla. Primitiivisesti mutta silti ammattimaisesti toteutetut kappaleet tuovat hieman mieleen MZ.412:den mutta ovat silti omaperäisiä. Kappaleet ovat kauniin yksinkertaisia ja karuja, juuri sellaista perus-industrialia mitä liian harvoin kuulee.

Kaiken kaikkiaan kokoelma on varsin ovelasti koottu - tunnetumpien artistien läsnäolo saa ostamaan levyn ja sitten huomaakin että ne todelliset helmet olivat ne vähemmän tunnetut. "Isojen" artistien kappaleet eivät ole kovin erikoisia mutta levyn todellinen arvo onkin juuri lahjakkaissa uusissa tulokkaissa. Kyllä näköjään Venäjän maallakin osataan.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot