Don´t Hunt, What You Can't Kill

L.White Records haluaa ilmeisesti tehdä itsensä huomatuksi industrial-kentällä heti alkuun sillä tämä kolmen CD:n kokoelma ei takuulla jää vaille huomiota. Rutinaa rätinää ja huminaa löytyy mukavan vaihtelevasti joka lähtöön ja tässä todellakin piisaa kuuntelemista! Mukana sekä uusia tuntemattomia nimiä että "vanhoja jättiläisiä". Mukana ovat:

(CD1) Anenzephalia, Murderous Vision, Drape Excrement, Dödsdömd, DJK, Axon Neuron/Vagwa, Dresden 45, Sickness, Anon Plus, SRP, Government Alpha, Strom.ec ja Virologic.

Kokoelma
Formaatti: 3CD
Levy-yhtiö: L.White Records
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto:
73:58 + 72:50 + 73:47
Kappaleita: 13 + 15 + 12

(CD2) Rasthof Dachau, Azoikum, Today I'm Dead, Blank Banner, Sektor, The Grey Wolves, Industriepalast & SK, Napalmed, Sektion B, Atrax Morgue, Alienlovers in Amagasaki, Thorofon, Taint, Grunt ja CoCaspar.osp.

(CD3) Phosgen, Ex.Order, Human Destructur, Irikarah, Krieger, PTT, Skin Crime, Survival Unit, Propergol, Wutanes Heer, Lefthanddecision ja Streicher.

Yhteensä 40 artistia ja yli kolme ja puoli tuntia meteliä. Lienee itsestään selvää että tämän arvostelun puitteissa ei voi kommentoida kaikkia bändejä. Ykköslevyn aloittaa Anenzephalia kappaleellaan Voice of Freedom, joka alkaa kuulostamalla uskomattoman tylsältä. Jos kuitenkin jaksaa kuunnella yli kahdeksan minuutin rajan niin kappale osoittautuukin uskomattoman upeaksi ja asenteelliseksi. En paljasta enempää, sanon vain että tuntuu kuin aivoni olisi laitettu mikroaaltouuniin - loistava alku! Moisen jälkeen Murderous Visionin hienosti sykkivä voimaelektroniikka menettää vähän tehoaan. Dresden 45 esittää omalaatuista elektronista tietokoneelta kuulostavaa rytmimateriaalia, joka tempaisee mukaansa hyvinkin nopeasti. Tällaista kuulisin mielelläni enemmän. Sitä seuraava Sickness alkaa hiljaisena jyrinänä mutta räjähtää pian hyvinkin kaoottiseksi ja meluisaksi noiseksi. Ei saa minua puolelleen, mutta alustaa hyvin suomalaisen Anon Plusin Vote With a Bullet:ia, joka rakentuu toistuvan puhesamplen päälle ja jonka kolkko tunnelma käy yhä tiiviimmäksi kappaleen edetessä. SRP (oletteko muuten huomanneet kuinka paljon näitä kolmikirjainyhdistelmiä löytyy pelkästään tältä kokoelmalta?) ei onnistu rumpukoneellaan ja pommiäänillään olemaan kuin tylsä. Government Alpha esittää pitkän pätkän kaoottista noisea joka ei mielestäni paljoa eroa Sicknessin kappaleesta. Olen huomannut Strom.ec:n hittimaakareilla taipumuksen tehdä kokoelmille huomattavasti keskinkertaisempaa materiaalia kuin omille julkaisuilleen. Sama pätee tällä kokoelmalla olevaan Truth Will Triumph:iin. Ei se siltikään huono ole.

Kakkoslevy alkaa surullisen vanhan miehen laululla, joka johdattaa Rasthof Dachaun kappaleeseed jossa on "old school power electronics" -henkeä. Today I´m Dead tarjoaa mukavasti jytisevää marssinoisea, kun taas Sektor esittää lisää loistavaa monotonista tietokonepirinämusiikkia. Englannin veteraanimiehet The Grey Wolves näyttävät miten New Yorkin terrori-iskuja käsitellään tyylillä kappaleellaan Flightpath to Allah. Napalmed voisi nimensä perusteella olla maailman tylsin voimaelektroniikka-akti, mutta yllättääkin todella tunnelmallisesti ulisevalla ja vinkuvalla kappaleella Komblex 5. Sitä seuraa aina loistava Sektion B epätoivoista huutoa täynnä olevalla voimaelektroniikkaesityksellä Crime Time, jota jälkeen lisää samaa: Atrax Morguen kiduttavasti sirisevä Nerve Shatter, joka todellakin on nimensä veroinen. Lähes yhtä kivuliasta on Alienlovers in Amagasakin noise, jonka jälkeen Thorofonin monotinen pörinä kuulostaa jo pelastukselta. Se osoittautuu myös varsin mukaansatempaavaksi. Myös Grunt on eksynyt tälle kokoelmalle, myrskyisällä kappaleellaan Anyone. Kakkoslevyn päättää CoCaspar.osp omituisella tehdasmaisemallaan.

Viimeinen levy käynnistyy Phosgenin yllätyksettömällä kappaleella joka kuulostaa samalta kuin X muuta tällä kokoelmalla. Inaden sivuprojekti Ex.Orderin kappale Desert Eagle on tavan mukaan tyylikästä vaimean myrskyisää äänimaisemaa. Irikarahin melu sykkii myös ihan mukavasti, mutta yksi oma suosikkini on ehdottomasti Krieger hysteeristen natsipuhesamplejensa kanssa! PTT tarjoilee erikoista yhdistelmää voimaelektroniikkaa, laulumaista huutoa ja jopa orkestraalitaustoja hieman karkeasti mutta toimivasti. Ruotsalainen Survival Unit ei ole minuun tähän asti tehnyt vaikutusta eikä tee nytkään, kun taas Ranskan Propergol on aina varma nakki. Wutanes Heerin synkkä kappale taas voisi olla helvetin hyvä ilman korneja hirviövokaalejaan. Kokoelman päättää yksi scenen poliittisesti epäilyttävimmistä nimistä, Streicher, piano/kohinakappaleella joka on omistettu kuningatar Elisabethille.

Kolme täyttä CD:tä meluisaa industrialia on aika paljon ja tässä kokoelmassa todellakin riittää kuuntelemista. Kestää myös hetken erotella jyvät akanoista sillä vaikka näin isoon kokoelmaan toki mahtuu myös paljon paskaa, toimivat eri kappaleet eri mielentiloissa parhaiten. Kokoelmaa vertaa mielellään toiseen tuoreeseen ja todella korkealaatuiseen tapaukseen, nimittäin Getting Away with Murder (nämä kaksi voidaankin varmasti katsoa jonkinlaisiksi tämän päivän voimaelektroniikan virstanpylväiksi). Getting Away with Murder on kompakti kooste tämän päivän huippunimiä, kun taas Don´t Hunt What You Can´t Kill on paljon kattavampi ja monipuolisempi (mutta myös laadullisesti vaihtelevampi) katsaus meluisan industrialin alalle. Tämä alle 30 euroa maksava paketti sisältää kyllä hintansa edestä laadukasta materiaalia ja toimii hyvänä "käsikirjana" kun myöhemmin haluaa tarkistaa mitä jonkun nimen takaa löytyy. Tyylikkäät ja sisältöön sopivat kannet ovat myös hieno (ja jopa tarpeellinen) osoitus siitä miten voimaelektroniikankin saralla kansitaiteen kliseitä on hyvä välillä rikkoa.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot