Latvialaisen Sturm-yhtiön kymmenvuotisjuhlakiekolle on koottu 13 maan kärkipään industrial-artistia, kukin nimettömällä raidalla. Useimpien äänimaailma on muuttunut melkoisesti vuosien kuluessa, ja ainakin tämän kiekon perusteella voisi Sturm-skenen kuvailla koostuvan pitkälti kehittyneemmästä, hiotummasta tavasta tehdä sen tyyppistä musiikkia kuin mitä Celtic Circle -yhtiö julkaisi 1990-luvun puolivälissä. EBM-taustoja, rujoja taustaan häipyviä vokaaleita (jos vokaaleita edes on) ja liikkumista tanssilattian ja kokeellisuuden rajamailla. Yhtyeistä erityisesti Anocodaine, Living Nightmare ja levyn ehdottomasti kovimpiin esiintyjiin lukeutuva Rosewater edustavat tätä tyyppiä.

Knauzers un Zeme esittävät hitaampaa, militantin oloista pop-indua taistelun äänten kera. LS Tur tarjoaa ärsyttävän mutta merkillisen ja monimutkaisen konenoiseteoksen, joka muistuttaa rakenteeltaan huomattavasti Goethes Erbenin hitaita luomuksia. Strops avaa hitaalla radiopuheella,josta siirtyy melodiseen mutta varsin tylsään hitaaseen säröraitaan. Marchwitza on jälleen hitaampaa, pulputtavaa elektroa. Rakenne on mielenkiintoinen, mutta paketissa on väärällä tavalla vanhan elektroniikkapelin tuntua. Barodarho käyttää hitaahkoa mahtipontisuutta ja militantteja puheenpätkiä varsin kliseisellä mutta erittäin toimivalla tuloksella. Radio Kaput / 3OT on kuin jauhava dieselmoottori, jonka päälle miesäänellä puhutaan hetkittäin kannustusta. Toimii kyllä, mutta ei oikein vakuuta. Kauna Traipsin raita on taasen hidasta rytmiä ja vaimeasti tulevaa huutoa. Ei erityisen hyvätasoinen, mutta jollakin kummallisella tavalla todella onnistuneen painostava. Sen sijaan Untitled Band, 1921 vs. Rudens Lapas on hitaassa surumielisyydessään sekä rakenteellisesti että tehokkuudeltaan erittäin hieno. Viimeisenä soi Gas of Latvian hitaasti kehittyvä mainion sirisevä lähes 10-minuuttinen raita, joka sekin on levyn ehdottomia helmiä. Mukana on myös yksi video, soundiltaan alussa mainittua tyyliä noudattavan Cyber Punkin tekemänä ja visuaalisesti cyberpunkin kasarikliseille hienolla tavalla uskollisena.

Ei mitenkään ihmeellinen kokoelma, mutta hyvä ja kattava katsaus esittelemäänsä skeneen. Parhaina hetkinään (Anocodaine, Rosewater, Untitled band ja Gas of Latvia) aikamoisen herkullinenkin.

Jiituomas