Avdacia Imperat

Tämän Old Europa Cafén julkaiseman tupla-CD:llisen apokalyptista folkkia ja militaristista orkestraalia piti alunperin ilmestyä Oktagon-levymerkillä, mutta Oktagonin lopetettua julkaisu siirtyi OEC:lle. Jostain syystä näyttävä artistilista sai minut odottamaan jonkinlaista uutta Lichttaufe-kokoelman tyylistä katsausta tämänhetkisen neofolk-skeneen parhaimmistoon. Hienoon 32-sivuiseen A5-pahvivihkoon pakatulla kokoelmalla esiintyvät seuraavat artistit:

(CD1) Argine, Dawn and Dusk Entwined, Von Thronstahl, Folkvang, Foresta di Ferro, A Challenge of Honour, Knifeladder, The Sword Volcano Complex, Cadaverous Condition, Ain Soph, The Days of the Trumpet Call, Dies Natalis, Excipio, Shining Vril, Tribe of Circle.

 

Kokoelma
Formaatti: 2CD
Levy-yhtiö: Old Europa Café
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 69:15 + 69:24
Kappaleita: 15 + 15

(CD2) Camerata Mediolanense, Harmony Garden, Kirlian Camera, Sonne Hagal, Inner Glory, Dream into Dust, Lady Morphia, Regard Extreme, :Of the Wand and the Moon:, Darkwood, 4th Sign of the Apocalypse, Naevus, Spiritual Front, Furvus, Northgate.

Levyn aloittaa Argine, jonkinlaista darkwave-neoklassista naislaululla - melodista goottimusiikkia kenties Ataraxian tyyliin. Aika laimeaa musiikkia mielestäni, lopun upeaa viulusooloa lukuunottamatta, en tosin erityisesti rakasta tämän tyylisiä bändejä ylipäätään. Dawn and Dusk Entwined jatkaa samaa hieman lameaa melodista goottilinjaa ja alkaa jo ihmetyttää kenelle tämä kokoelma oikein on tarkoitettu. Von Thronstahlin Through Sun and Steel Transforming on niin kornin yliampuva "military pop"-spektaakkeli että se menee väkisinkin huumoripläjäykseksi halpoine syntikoineen ja kehnoine sampleineen. Vain Kreutzweg Ost pystyisi huonompaan. Folkvang edustaa juuri niin läskiksi mennyttä neofolkkia kuin voi - epävireistä viulua, epävireisesti valittavaa laulua ja rummutusta. Vasta A Challenge of Honour onnistuu esittämään jotain oikeasti laadukasta - tyylikästä instrumentaalia jossa sotilasrummut kaikuvat. Vielä paremmat pisteet vetää Knifeladder, jonka vimmaisesti rytisevät rummut, raikuvat puhaltimet ja jyrisevät bassokitarat luovat kuumeisen kokonaisuuden joka on kuin aivan eri todellisuudesta. Myöskin erittäin vakuuttava on The Sword Volcano Complex, voimakkaalla, monotonisesti hakkaavalla rummutuskappaleellaan Spearheading the Academy. Cadaverous Condition esittää neofolkkia örinävokaaleilla, mihin on vähän vaikea suhtautua. Ain Sophin puuroinen iskelmämusiikki jättää myös varsin kylmäksi, ja saa ihmettelemään yhtyeen kulttisuosiota. Dies Natalis teki minuun suuren vaikutuksen Tristan-albumillaan, mutta tässä kuultava Gedenken-kappale jää aika vaisuksi rallatukseksi. Ykkös-CD saa edes tyylikkään lopetuksen Tribe of Circlen tunnelmallisesta Demokratür III (Avdacia for Victory)-kappaleesta.

Toisen levyn aloittaa Camerata Mediolanense epämääräisen hämyisellä kappaleella Der Tod (Live in La Sarraz MMII), joka tuntuu lähinnä täytemateriaalilta. Harmony Garden onnistuu kuulostamaan enemmän huonolta Alice in Chains-kopiolta kuin miltään neofolk/orkestraalityyliin kuuluvalta. Kirlian Camera esittää ihan tyylikään hillittyä elektronista goottimusiikkia hyvällä naislaululla, hieman uudemman Depeche Moden henkistä. Hieno kappale mutta olisi ehkä sopinut jonnekin muualle paremmin. Sonne Hagalin Sturm on pikemminkin vaimean sotaisaa äänimaisemaa kuin yhtyeelle tyypillistä neofolkkia. Tyylikästä - jopa parempaa yhtyeen Helfahrt-levy. Sonne Hagalin jälkeen tuntematon Inner Glory esittää lopultakin sitä kunnon apokalyptista folkkia mitä tältä kokoelmalta odotin - hienon melodinen War is Forever on juuri sitä mitä militaristisen folkin pitääkin olla. Hyvää putkea jatkaa Dream Into Dust näyttämällä mitä on hyvä orkestaali-industrial: toistuvia synkän jylhiä orkesterilooppeja sekä kitara- ja viulumelodioita. Popahtavaa Lady Morphian Sun Spirits (Muspell Mix):iä voisi helposti luulla Ostaraksi. Sen jälkeen vaisu linja palaa, mutta joukkoon mahtuu vielä pari helmeä, vaikka :Of the Wand and the Moon:in upean haikea In a Robe of Fire ei juurikaan poikkea albumiversiosta ja Darkwood edustaa neofolkissa lähinnä parempaa keskitasoa. 4th Sign of the Apocalypsen puhekollaasi Every Fibre of Your Being Says "Thank You, Sir" kuulostaa yritykseltä tehdä jotain minkä Boyd Rice on tehnyt paremmin jo lukemattomia kertoja. Viimeisen tyylikkään hetken tarjoaa Spiritual Front pehmeällä proge-instrumentaalillaan Syncropillenen.

Loppupelissä toinen levy pystyy tarjoamaan aika paljon enemmän kuin ankea ykkös-CD. Silti tämä kokoelma jää kokonaisuudessaan sekä hajanaiseksi että vähemmän tasokkaaksi. Tunnettujen artistien kappaleet ovat aika pitkälti joko heikohkoja tai jo muualla julkaistuja, ja suurin osa uusista nimistä osoittautuivat varsin mitäänsanomattomiksi. Hyviä kappaleitakin on kyllä riittävästi mutta todellisia helmiä ei juurikaan. Vaikka tämä ei missään nimessä ole niin huono kuin Lichttaufe 2 niin ei tämä ole läheskään tuon kuuluisan kokoelman ykkösosalle vertauskelpoinen. Paljon paremman katsauksen neofolkin laadukkaisiin uusiin nimiin tarjoaa Ahnsternin julkaisema Wir Rufen Deine Wölfe. Ei mikään pakkohankinta siis.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot