All My Dead Friends

CMI:llä on tapana vähän väliä julkaista uusia kokoelmia. Nyt kun kuitenkin levy-yhtiön koko tarjontaa esittelevä Flowers Made of Snow on vielä kohtuu tuore, painottuu uusin kokoelma All My Dead Friends enemmänkin Cold Meatin "uuden sukupolven" artisteihin. Kyseessä on paljolti "niitä" bändejä ja artisteja joista CMI on vanhoilta faneiltaan saanut paljon kritiikkiä, mutta jotka toisaalta varmasti tuovat CMI:lle uusia faneja. Yleisesti ottaen tässä liikutaan helpommilla ja paremmin goottiyleisöä upottavilla vesillä, paljolti folk/darkwave/orkestraaliosastoilla. Täytyy myöntää että vaikka itsekään en ole pahemmin näistä CMI:n uusista kiinnityksistä syttynyt, sisältää levy paljon positiivisia yllätyksiä.

 

Kokoelma
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 74:31

Kappaleita: 15

Kokoelman aloittaa Atrium Carceri joka on jo tehnyt jonkinmoisen vaikutuksen ammattilaisilla soundtrackmaisilla levyillään. Kappale End titles on ihan kiva melodinen hyvin sliipatun oloinen mutta ei hätkähdyttävä raita. :Golgatha: on minulle entuudestaan täysin tuntematon nimi, ja kokoelman ensimmäinen yllättäjä: Kappale the Rite of Spring alkaa ihan hyvän kuuloisena hiljaisena rituaalisena rytmimaisemana hieman Herbst9:n tyyliin, mutta puhkeaa puolessa välissä ukkosen jyrinän tahdittamana upeaan jyhkeään rummutukseen - Golgathan nimi menee ehdottomasti korvan taakse! Seuraavana ROME joka on jo niittänyt jonkinmoista mainetta, mutta jäänyt itselleni tuntemattomaksi. Yhtye asettuu selkeästi samaan post-neofolk-traditioon mitä esim. Spiritual Frontkin edustaa. ROME on kuin jostakin Death in Junen ja Nick Caven välimaastosta olevaa tummaa laulua pianosäestyksellä. Aika hyvää mutta ei toisaalta kovin omaperäisen oloista. Beyond Sensory Experience on itseään tyypillisimmillään: vaimeita rumpukonekomppeja ja utuista maisemointia iltapäivien väsyneisiin hetkiin. Vaikka BSE alun alkujaan tekikin minuun aikamoisen vaikutuksen, alkaa konsepti viiden levyn jälkeen hieman kyllästyttää ja tuntuu että BSE:n voisi olla aika hieman uusiutua.

Medusa´s Spellin Lulling on kauniisti pääosin soittimilla (mm. näppäilty kitara, viulu ja patarumpu) soitettua synkkää "post-neofolkia", tällä kertaa ehkä enemmän Ô Paradisin kuin Spiritual Frontin henkeen. Kaunis kappale, mutta hyvin tyypillinen suuntaukselleen. Samaan tyyliin voidaan lukea myös Decadencen Love is Forever, paitsi huomattavan paljon kornimpana. Coph Nia on jo sen verran etabloitunut artisti että ihmettelen hänen läsnäoloaan tällä "uusien artistien" kokoelmalla. Kappale Hymn to Lucifer (premix) ei ole Coph Niaa parhaimmillaan, mutta osoittaa kuinka Aldenon Satorial pelkällä karismaattisella äänellään pystyy erottumaan vähemmän kokeneista artisteista. Hrafn on entuudestaan tuntematon artisti joka pystyy kornihkosta nimestään huolimatta tarjoamaan oikein tasokasta teollisuusmaisemaa. Jos parin minuutin jälkeen mukaan tulevat kliseiset marssirummut karsittaisiin pois, voisin luonnehtia Hrafnin kappaletta jopa erittäin tasokkaaksi.

All My Faith Lost ei ole hennoilla tusinanyyhkyballadeillaan tehnyt aiemmin vaikutusta, eikä tee nytkään. Tosin huomattavasti siitä vielä alemmaksi pääsee vielä seuraavana soiva Stormfågel syntikkamarssisävelineen jotka jaksavat ehkä juuri ja juuri olla ainakin huvittavia. Kappaleen naisvokalistin anti puolestaan riipii korviani - Stormfågel on rehellisesti sanottuna huonointa mitä Cold Meatilla on kuultu moniin vuosiin. Onneksi tämän jälkeen päästään Pimentolaan, jolla on kunnia päästä ensimmäisenä suomalaisena artistina CMI:n talliin - eikä syyttä sillä Pimentola on viime vuosien pienjulkaisuillaan tarjonnut todella tasokasta materiaalia. Rytmisesti pauhaava Psychopompos-kappale jää kylläkin jonkin verran jälkeen Pimentolan parhaimmistosta, mutta erottuu silti tällä kokoelmalla edukseen, erityisesti päästessään kappaleen ravehenkisempään loppuvaiheeseen. Pimentolan vähintäänkin raikas ja omaperäinen tapa yhdistellä eri tyylielementtejä saa ainakin innolla odottamaan kohta CMI:llä ilmestyvää Misanthropolis-albumia. Pimentolasta vielä astetta vakuuttavampi on "discohengessä" jatkava Tharmapsal, jonka kappale Molecules, Out! on kuin klubikelpoisemmaksi muokattua Deutsch Nepalia, ja yhdessä :Golgatha:n kanssa kokoelman ehdottomasti suurin yllättäjä. Tämän jälkeen Letumin kohtuu mitäänsanomaton Death Will Be My Friend jää, noh, vieläkin mitäänsanomattomamman oloiseksi. Erityisesti kun sitä seuraa jälleen yksi positiivinen yllättäjä, Foundation Hope, joka tarjoilee todella ensiluokkaisia intensiivisen konkreettisia viuludroneja. Kokoelman päättää For Greater Good mahtipontisellä neofolk/orkestraalisävelmällä, jonka syntikkavoittoisuus ei pääse haittamaan kappaleen yleisen esitysvoimakkuuden ja vahvojen vokaalien vakuuttavuutta. Hyvin toimivaa materiaalia perinteiseen World Serpent-henkeen.

All My Dead Friends ei ole mikään huippukokoelma, mutta ei se huonokaan ole. Vaikka se vahvistaa sen, että CMI:lle on otettu viime aikoina paljon huonoja bändejä joiden darkwave-henkisyys on vierasta vanhemmalle CMI-kaartille, onnistuu kokoelma myös osoittamaan että joukosta löytyy myös todellista lupausta, monesta eri suuntauksesta, eli skaalaa riittää surkeasta loistavaan. Se että monet tunnetusti hyvät artistit kuten Coph Nia, Pimentola tai Atrium Carceri tarjoavat tässä melko keskinkertaisia kappaleita laskee hieman tasoa, toisaalta taas :Golgatha:n, Tharmapsalin ja Foundation Hopen tyyliset positiiviset yllätykset voivat tehdä siitä hankinnan arvoisen. Ainakin tämä on hyvä katsaus Cold Meatin "uuteen sukupolveen".

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

CMI has a tradition of putting out new compilations quite often. As the all-label sampler Flowers Made of Snow is still pretty fresh, this new one named All My Dead Friends focuses on Cold Meat´s "next generation" of artists instead. This means a lot of "those" bands and artists who have received heavy criticism from old school CMI fans, but who will no doubt attract new audience, as the style is on the more accessible folk/darkwave/orchestral side. I must admit, however, that although I myself have not been too thrilled about this new generation of CMI so far, the sampler does come with many unexpected positive surprises.

The compilation starts with Atrium Carceri, an artist who has already made himself a name with his professionally made soundtrack-like albums. His track End titles is a nice, melodic, very polished, but not particularly striking piece. :Golgatha: is a completely unfamiliar name for me, and also he first supriser on the album: the track The Rite of Spring starts out as a very good quiet ritual soundscape a´la Herbst9, which erupts into some amazing thunderous percussion - :Golgaltha: is definitely a name I will keep in mind! Next in turn is ROME, who has created some fame, but remained unknown to myself. The band places itself clearly in the same "post-neofolk tradition" as Spiritual Front. ROME sounds like a mix of Death in June and Nick Cave - dark vocals accompanied by piano. Pretty good, but also pretty unoriginal. Beyond Sensory Experience sound like their typical selves: faint drum machine rhythms and cloudy soundscapes for those tired afternoon moments. Although I was initially very impressed by BSE, the lack of variation in their concept is getting a bit boring after 5-6 fullength albums, and I feel a need for renewal.

Lulling by Medusa´s Spell is beautifully played with instruments like guitar, violin and drum, in a style that could also be characterized as "post-neofolk", although closer to the likes of Ô Paradis than Spiritual Front. The song is beautiful, but very typical for the style. Decadence´s Love is Forever falls into the same category, albeit far cornier than Medusa´s Spell. Coph Nia is already such an established artist that I wonder what he is doing on this "new artists" sampler. Hymn to Lucifer (premix) is not Coph Nia at his best, but it shows how Aldenon Satorial can stand out among the less experiences artist due to his charismatic voice alone. Hrafn is a previously unknown artist who despite his cheesy name is able to provide some pretty good industrial soundscapes. If the clichéd marching drums that roll in a few minutes in would have been left out I might even have said it has a very high quality.

All My Faith Lost have not been able to convince me with their unoriginal sobby ballads before, and fail to do any better on this compilation. Albeit the next track from Stormfågel manages to score even lower marks with synth-driven marching tunes that might at best succeed in being slightly amusing. The prestations of the female vocalist are nothing but painful to my ears - I can easily say that Stormfågel is the worst material Cold Meat has released in years. Fortunately it is succeeded by Pimentola, who has gotten the honour of being the first Finnish artist at the CMI stable - and with good cause because small releases in the past few years have been of top quality and originality. The rhythmic Psychopompos does fall a bit behind from Pimentola´s best works, but still stands out on this compilation, especially with the more rave-spirited end half of the track. Slightly more impressive is Tharmapsal, who continues in the same "disco spirit" as Pimentola. Tharmapsal´s track Molecules, Out! is like a more club-friendly rendition of Deutsch Nepal, and definitely another real positive surprise on this sampler. After this Letum´s quite nondescript Death Will Be My Friend becomes, well, even more nondescript. Especially as it is followed by another nice surprise, Foundation Hope, who offers first-class intensive violin drones. The compilation ends with For Greater Good and an epic neofolk/orchestral tune, whose synth-driven sound does not weaken its powerful overall performance and strong vocals. Very well-working material in a more traditional World Serpent-esque spirit.

All My Dead Friends is not a top-notch sampler, but definitely not bad either. Although it affirms that CMI has lately attached several weaker artists, whose darkwave-like sound is alien to the older CMI-fans, the sampler also proves that there is also much genuine promise to be found in the lot. In other words the scale goes from lousy to excellent. The overall level is lowered somewhat by the fact that many proven artists like Coph Nia, Pimentola and Atrium Carceri, participate here with rather mediocre tracks, however surprising discoveries like :Golgatha:, Tharmapsal and Foundation Hope can certainly make it worth getting. If nothing else, this is a comprehensive cross-section of Cold Meat´s new generation.

John Björkman