Kristoffer Nyströms orkester - BrakeHEAD

Entiseltä ammatiltaan kaivostyöläinen, nykyiseltä ammatiltaan rekkakuski Peter Nyström on intohimoisimpia vanhan koulukunnan industrialin harrastajia joita tunnen. Siksi häneltä voi aina odottaa tiettyä tinkimättömyyttä omankin musiikkinsa suhteen. Raskas soundi, jytisevät koneet, metallin kolina ja analoginen rätinä ovat hänen musiikillisia työkalujaan, ja aina taustalta voi aistia sen aidon tekemisen ilon.

 

Artisti: Kristoffer Nyströms orkester
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Malignant
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 38:02

Kappaleita: 4

Nyt Peter Nyström on lyönyt hynttyyt yhteen norjalaisen Kristoffer Oustadin kanssa ja yhdessä he ovat perustaneet inter-skandinaavisen teollisuusorkesterin. Mikäs sen mukavampaa. Orkesterin esikoishedelmä, lyhyehkö CD BrakeHEAD sisältää neljä raitaa. Levyn käynnistävä biTer (deep cut edit) on juuri niin öljyisen ja hikisen teollisuushallin oloinen kuin voisi odottaa. Rytmit ovat vankkaa old schoolia, mutta hieman eri henkisiä kuin ennen, 80-90-lukujen taitteen industrialmusiikki tulee mieleen ja aika jolloin EBM ja "post-industrial" eivät vielä olleet tehneet pesäeroa. Hieman analogisyntikan sointuja vahvistamassa tuota ihanan kylmää tunnelmaa. high_level_input - slow_speed_output (well done) lähtee aggressiivisemmin, hieman Des Esseintes-henkisemmin liikkeelle. Lähes 20-minuuttinen extenDEAD konnektion (shortened diskonnekted version) muodostaa levyn heikoimman lenkin: se on maisemallisempi sävellys, joka ikään kuin koko ajan petaa voimallisemmalle purkaukselle, jota ei koskaan tule. Levyn päättää sen voimakkain raita asphalt flowers (kontinentalische norschwedische ordnungsverskriftung mix) - upean mahtipontinen jyräys vanhan kaavan mukaan, josta vain löytyy jotenkin taas aivan uskomatonta potkua. Kappaletta ryyditetään tyylikkäästi tuomiota uhkuvilla kitaravalleilla - elementti joka on selkeästi jälleen löytänyt paikkansa industrial-musiikissa.

Ei tämä ehkä Negru Vodan tai Megapteran parhaimmistoa päihitä, mutta Peter Nyströmin tuotanto voidaan turvallisesti lukea samaan lokeroon seksin ja pizzan kanssa, eli se on huonoimmillaankin aika hyvää, ja tämä ei edes asetu sinne huonoon päähän.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Former mine worker and current truck driver Peter Nyström is one the most devoted old school industrial fans I know. That is why one can always expect a certain (positive) nonconformity from him even with regard to his own music. His musical tools are a heavy sound, thumping and throbbing machinery and thick analogue distorion. In the background you can always hear the sound of heartfelt devotion behind the music.

Now Nyström has joined forces with the norwegian Kristoffer Oustad, and together they have started an inter-Scandinavian industrial orchestra. What could be nicer than that? The orchestra´s first fruit, the shortish CD BrakeHEAD, consists of four tracks. The kickstart biTer (deep cut edit) had just the feel of a greasy and sweaty machine hall that one could expect. Rhythms are steadily old school, but in a slightly different way than before - this makes me think of industrial music in the shift of the 80´s and 90´s, when EBM and "post-industrial" had not yet been completely separated. Some analog synth chords fortify that sweet cold atmosphere. High_level_input-slow_speed_output (well done) starts off more aggressive, reminiscent of Des Esseintes. The nearly 20-minute extenDEAD konnektion (shortened diskonnekted version) forms the album´s weakest link: it is a more soundscapish composition, which seems to be constantly making way for a more powerful outburst which never comes. The album is closed with its strongest track asphalt flowers (kontinentalische norschwedische ordnungsverskriftung mix) - a magnificently powerful ride that just has an incredible kick. The effect is spiced up with doom-lades guitar walls - an element which has re-claimed its place in industrial music.

This might not beat the best of Negru Voda or Megaptera, but Peter Nyström´s production can be safely classified in the same compartment with sex and pizza - i.e. even at its worst its still pretty good, and this is still in the better end.

John Björkman