Klinik - Dark Surgery

Klinik (alun perin the-etuliitteellä) on vanha ja merkittävä yhtye. Siinä vaikutti alun perin Dirk Ivens, jonka voisi väittää olevan kaikenlaiselle rytminoiselle ja discoindustrialille samanlainen esikuva kuin Douglas Pearce on neofolkille. Pitkään genreä pohjustanut (ja osittain EBM:stä erottanut) Ivens vaihtoi 90-luvulla soolouralle mm. Dive- ja Sonar-projekteineen. Klinik jatkaa kuitenkin ilman Ivensiä, tarkemmin sanottuna Marc Verhaegenin voimin tässä yhtyeen tuoreimmassa julkaisussa.

 

Artisti: Klinik
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Hands
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 70:28
Kappaleita: 8

Dark Surgery:a voisin huonolla klubimusiikkituntemuksellani kuvailla elektron ja trancen välimuodoksi. Levy alkaa ihan lupaavasti kappaleella Lava joka tuo arabihenkisine sampleineen mieleen Ah Cama-Sotzin parhaimmiston. Siihen kuitenkin hupi loppuu. Suurin piirtein koko loppulevy hämmentää minua, sillä se ei minun korviini juurikaan oleellisesti poikkea "valtavirtaisesta" klubimusiikista.

Tässä kohti on hyvä pohtia että mikä ylipäätään on suhde tanssittavan industrialin ja "tavallisen" klubimusiikin välillä? Jotkut katsovat rytminoisen olevan industrialia johon on lisätty tanssibiittejä, eli populaarimpaan suuntaan vietyä industrialia. Itse katsoisin että asia on toisinpäin: discoindustrial tulkitsee klubimusiikkia industrialin esteettisistä lähtökohdista ja muuttaa sen omakseen, eli agressiiviseksi ja likaiseksi. Eräs saksalainen ystäväni ilmaisi eron kerran hämmästyttävän yksinkertaisesti: "There are no happy sounds." Tällainen tulkitseva hybridimusiikkilaji rikastuttaa (alakulttuuri)maailmaa ja luo uusia tyylillisiä näkökulmia.

Tästä näkökulmasta katsottuna Dark Surgery epäonnistuu kuitenkin täysin. En löydä tästä industralin estetiikkaa, en agressiivisuutta, en likaisuutta, enkä edes synkkyyttä, vaan levy on hämmentävän valoisa, kevyt ja vieläpä kliinisen, suorastaan muovisen kuuloinen. Parhaimpina hetkinään se pääsee lähelle Ah Cama-Sotzia (kappaleet Lava ja Rotary) mutta keinotekoiset ja ohuet soundit paljastavat lähes joka kerta. On vaikeaa niellä, että kappale kuten kepeän iloinen Fade voisi olla sen saman Klinikin kädestä, ja vieläpä Hands Productionsin julkaisemalla levyllä! En osaa arvioida kuinka hyvä tämä levy on klubimusiikkina, mutta industrialiksi tämä on todella huonoa.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot