Tamperelaisen, tarkoituksella tyhmästi nimetyn Kings of Kaivinkoneen musiikki on pienimuotoista, varsin kliinistä rytminoisea. Raidat ovat kovin lyhyitä, eikä ideoille anneta tilaa kehittyä kunnolla. Parhaimmillaan seassa on ihan näppäriä rytmirakenteita (erityisesti raidoilla Moomin mamma och pappa ja Revolution of the Children), joista olisi kunnon kompressoinnillla voinut saada aikaiseksi todella komeaa jälkeä.

Suurin osa on silti rehellisen heikkoa, ja vaikuttaa enemmänkin pelkältä pelleilyltä kuin yritykseltä tehdä musiikkia. Koska levy-yhtiö tarjoaa tätä ladattavaksi sivuiltaan, suosittelen silti siihen tutustumista. Toisaalta kyseessä on yksi harvoista suomalaisista yrityksistä rytminoisen suuntaan ja siinä mielessä osa äänihistoriaa, toisaalta eriomainen esimerkki siitä miltä hukattu potentiaali kyseisessä tyylilajissa kuulostaa. Veikkaan että tämä voi toimia hyvänä inspiraation lähteenä monelle muulle, joko vastareaktion tai hiomisajatusten kautta.

Jiituomas