Karjalan Sissit - s/t

Jaaha, tähän sitä on tultu - Ruotsin industrial-scene on ilmeisesti niin aktiivinen että siellä tehdään suomalaistenkin musiikit meidän puolestamme. Tai ainakin melkein, sillä vaikka Karjalan Sissit-projektin takana oleva mies, Markus Pesonen, on suomalaissyntyinen hän asuu ja toimii Ruotsissa. Suomalaista kansallishenkeä tuntuu sen sijaan kyllä löytyvän!

 

Artisti: Karjalan Sissit
Formaatti: CD / LP
Levy-yhtiö: Cold Spring
Julkaisuvuosi: 2001
Kokonaiskesto: 41:25
Kappaleita: 10

Musiikillisesti Karjalan Sissit liikkuu samoilla megapahtipontisilla linjoilla kuin esim. In Slaughter Natives tai Sophia, (ja mielenkiintoista kyllä niidenkin projektien tekijät ovat suomalaista syntyperää) mikä ei ole ollenkaan yllättävää, sillä levyn on tuottanut Sophian Peter Pettersson. Eli tuomiopäivän pasuunat soivat, marssirummut paukkuvat ja kuorot raikaavat. Levy käynnistyy hitailla, lähes ylisynkillä torvilla ja huminalla, joiden loppuun yllättäen alkaakin soida hanurilla esitetty Elo tää juoksuhaudoissa. Seuraavalla kappalella päästäänkin jo kovempaan vauhtiin patarumpujen paukkeella ja omituisella komentavan mölisevällä miesäänellä (kuulemma Hitlerin puhetta takaperin käännettynä). Suomi marssi tuo meille lisää hittejä vuosien takaa, jonka jälkeinen Dead Calm on autio kilisevä ja koliseva ambient-kollaasi, jollaisia kuulee paljon esim. juuri In Slaughter Nativesilla.

Purgatory erottuu edukseen levyn muusta materiaalista kauniine pianosävelineen ja naiskuoroineen. Karjalan Sissien suurimmaksi haittapuoleksi jääkin suuri määrä erittäin samankaltaisia "kasvottomia" kappaleita joissa kaikissa on sama hitaanpuoleinen sotaisa patarumpujen paukutus ja eeppinen mutta yksinkertainen kuoromelodia, joka ei juuri kehity mihinkään. Levyn loppu on kuitenkin kohtalaisen tyylikäs kappaleella Melakka jossa rummut paukkuvat entistä tenhokkaammin ja sen jälkeinen kappale Eternal War jolla vallitsee taistelun jälkeisen hiljaisuuden ja tyhjyyden kolkko rauhallisuus, kunnes lopussa paukutetaan kylmästi palasiksi vielä viimeisetkin elämän rippeet. Sitten onkin hyvä ottaa vähän rennommin Säkkijärven polkan parissa.

Kaiken kaikkiaan synkimpiä ja mahtipontisimpia esityksiä mitä on vähään aikaan kuultu, jota tosin piristävät ajoittaiset valonpilkut hanurimusiikin muodossa. Ei ehkä ihan lajinsa huippuja, mutta sotaisan tuomiopäivämusiikin ystäville pakko-ostos. Ja tätä pitää sitten kuunnella lujaa!

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot