Iszoloscope - Au seuil du néant

Diskoindustrialia, rytminoisea, powernoisea jne. voitaisiin sanoa "industrialin toiseksi syrjähypyksi tanssimusiikin suuntaan" (ensimmäinen oli tietysti EBM). Tätä erityisesti viime vuosina Ant-Zenin vahvasti ajamaa suuntausta vaivaa kuitenkin yksitoikkoisuus - tuntuu että monelle artistille noisen ja biittien yhdistelmä luo hyvin suppeita mahdollisuuksia ja minun on pakko myöntää että liian moni Ant-Zenin levy kuulostaa liian samanlaistelta jumputukselta.

 

Artisti: Iszoloscope
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Ant-Zen
Julkaisuvuosi: 2003
Kokonaiskesto: 75:34 + 76:43
Kappaleita: 16 + 14

Kanadalainen Iszoloscope on yksi artisti joka on onnistunut välttämään tämän sudenkuopan ja tekemään jokseenkin persoonallista ja raikasta soundia alalle, vaikka ei onnistukaan siinä ihan yhtä hyvin kuin maanmiehensä Converter. Au seuil du néant alkaa tyypilliseen tapaan hiljaisen sähköisellä ja kylmällä introlla, puhjetakseen seuraavalla kappaleella kunnon biittien jytinään. Tämän No more sighs-kappaleen biitit erottuvat kuitenkin diskanttisen terävillä ja särinäisillä soundeillaan - ne ovat lähes kivuliaan "kovia" ja rakenteeltaankin väkivaltaisia. Hiljaisen välisoiton jälkeen neljäs kappale, Le dénominateur commun tarjoaa pehmeämpiä mutta ei yhtään hitaampia biittejä. Kuudes, -28c and falling, sortuu ainoana levyllä tavanomaiseen jumps-jumps-komppiin. Skotophobique rakentelee itseään hienosti ja yhdistää rätisevään biittiin kumeita jysähdyksiä ja sirisevää sähköääntä. This monstrosity is part of my fibric alkaa puhesamplella joka kuvaa hienosti levyn kylmän väkivaltaista menoa: "Fight, goddamnit! Fight! Fight! Fight!" Levyn runsaita, hienon kylmiä teollisia ambient-osuuksia ei tule myöskään unohtaa tanssimateriaalin varjoon.

Kuten Ant-Zenin julkaisuissa usein, on myös tässä mukana ylimääräinen CD täynnä muiden artistien remixejä. Ja kuten yleensä, suurin osa siitä ei ole kovin mieleenpainuvaa, vaikka skaala heittääkin klubimusiikista kälyisempään noiseen. Harmittavaista on vähän yksitoikkoiset kappalevalinnat remixeille: Skotophobique:sta ja Crimson Road:ista on molemmista neljä eri versiota. Bonuslevyllä on kuitenkin helmensä: eritoten Ah Cama-Sotzin ja Antigen Shiftin versiot ovat hienoja osoituksia siitä miten toinen artisti voi tuoda hienosta kappaleesta esiin vielä enemmän hienoja puolia.

Au seuil du néant on ehdottomasti rytminoisen kärkeä tällä hetkellä, vaikka se ei ehkä ole aivan niin uudistavaa kuin voisi olla. Kylmää, diskanttista ja väkivaltaista musiikkia sekä väkivaltaisille tanssilattioille että rikkomaan kodin rauhaa.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot