Initial Prayer on täysin tyhjästä putkahtanut nimi. Epäilisin kyseessä olevan Englantilaisen kokoonpanon, ainakin vaikutteet osoittavat selkästi brittilän suuntaan (kuten myös Thighpaulsandran osallisuus levyn masteroinnissa). Levyn nimi vie mielen heti neofolkin ja militarismin kliseisiin, mutta Initial Prayer osoittautuu kuitenkin virkistävän vapaaksi jo liian totuttujen musiikillisten kuvioiden suosta.

Levyn avaava White Waters on samalla yksi sen kohokohdista, hitaan dronemaisesti jylisevät kitarat saavat minut luomaan assosiaatioita Sunn0))))n suutaan. Seuraava All Hope Fails on orkestraalisempi ja enemmän ehkä vanhan Coilin oloinen. In Defence edustaa puolestaan rumpukomppeineen ja ulvovine kitaroineen jo vähän liian härskisti 80-luvun soundimaailmaa. Toinen kohokohta on aikaisempia minimalistisempi, komeasti kaikuvien patarumpujen ja puheen varaan rakennettu Turn to Light. Muuten levy jää hämmentäväksi yhdistelmäksi hyvinkin erilaisia elementtejä hyvinkin vahvasti 80-luvun korkeapostmodernismin henkeen. Tapa yhdistellä kitaroita, ambientmaisia syntikoita ja rumpukomppeja saa minut haluamaan nimittää tämän 80-lukulaiseksi progeindustrialiksi.

The Last Men in Europe:sta on aika vaikea muodostaa selkeää mielipidettä - yhtäältä yhtyeen omaperäisyys ja irrallisuus kaikenlaisesta kaavamaisuudesta on virkistävää, toisaalta taas tyylin epätasaisuus häiritsee ja ajoittain liian 80-90-lukujen taitteen henkeen "rokkaava" meininki, etenkin rumpukonekomppien osalta, on vähän liikaa ainakin omille korvilleni. Soundi levyllä on myös varsin ohut ja tunkkainen, mikä ei selvästikään kuulu tässä asiaan. Vaikutteita voidaan varmasti hakea Genesis P-Orridgen ja jokseenkin myös Coilin suunnalta. Tästä levystä en osaa päättää pidänkö vai en, mutta uskon että selkeyttämällä linjaansa ja päivittämällä soundiaan (ja jättämällä rumpukoneet huitsin helvettiin) Initial Prayerin omaperäisyys voi kantaa vielä pitkälle.

John Björkman