Hypnoz - A Score for Iron Blues

Moskovan seudulta tuleva Hypnoz on tunnettu vaikuttavuudestaan, valitusta genrestä riippumatta. Niin on nytkin. Keskeisinä välineinä ovat tällä kertaa muokatut bassokitara ja vokaalit, mutta vaikka liikutaan aiempaa ambientia enemmän old school-industrialin alueella, materiaalin kyllä tunnistaa Dmitri Zuboffin työjäljeksi. Saman tyyppisiä melodiarakenteita on sen verran paljon. Heikoimmillaan (mutta silti varsin hyvänä) albumi on alku- ja loppuraidoilla, jossa äänimaisemaan on lisätty hiukan Mark Lougheedin varsin ristiriitaisesti asettuvaa vinyylinoisea. Jim Thirlwellin (Foetus) puheella vahvistettu Night on Earth sen sijaan toimii erinomaisesti, samoin kirkkolaulunsa takia vahvasti Noises of Russian mieleen tuova Believe.

Artisti: Hypnoz
Formaatti:
CD-R
Levy-yhtiö: Zhelezobeton
Julkaisuvuosi: 2011
Painos: 150 kpl
Kokonaiskesto: 44:00
Kappaleita: 10

Suurin osa levyn musiikista on ikään kuin kieppuvia luuppeja, joita täydentävä puheet, melodipalaset ja lyhyet ääniaallot. Kuten levy-yhtiön mainoskin toteaa, kaikki tällä albumilla on ikään kuin kuultu ennenkin, mutta silti se se toimii kuin uusi ja innovatiivinen luomus. Juuri siinä on minusta Hypnozin nerokkuus: Sen musiikki on tuttua luottotavaraa, mutta kuitenkin jollakin selittämättömällä tavalla kuitenkin erilaista. Jos jotakin vikaa pitää hakea, niin se on se, että Breath of Earth (2008) oli vielä hemmetin paljon hienompi teos.

Hyvää, luotettavaa old school -tyylistä post-industrialia. Ja kestää lukuisia kuunteluita pysyen jatkuvasti kiinnostavana.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Moscow area -based Hypnoz is know for its impressive quality, regardless of the genre and style chosen for each album. So, too, in this case. This time, the chosen main tools are bass guitar and vocals, both quite processed. While the work moves more in the territory of old school industrial than that of ambient, the material is easily recognized as the work of Dmitri Zuboff. Melody structures similar to his other works are frequent enough. At its weakest the record is on its oneing and closing tracks, on which to a soundscape have been added sone dissonant vinyl noise by Mark Lougheed. Night on Earth, boosted with spoken vocals by Jim Thirlwell (Foetus), in turn, works really well, as does Believe, which due to its church chorals brings Noises of Russia strong to mind. Most of the music on the album is like swirling loops, completed by added speeches, bits of melody and short waves of sound. As noted by also the record label’s promo description, everything on this album is somewhat heard-before, yet it nevertheless seems like a new, innovative creation. In that, to me, is the genius of Hypnoz: Its music is familiar, trustworthy stuff, yet in some inexplicable sense different from others. If I really need to go into flaws, it’s that Breath of Earth (2008) was still a far superior work by the same artist.

Good, reliable old school -style post-industrial. Able to easily support many, many listens to, staying interesting, spin after each spin.

Jiituomas