Hekate - Goddess

Kun kevät tulee, alkaa jostain syystä aina tehdä mieli kuunnella neofolkkia. Tänä keväänä huomasin ilokseni että Saksan neofolkmaakareista omat suosikkini Hekate ovat päässeet vaivihkaa julkaisemaan uuden albumin jo viime vuoden puolella.

Artisti: Hekate
Formaatti: CD / 2CD
Levy-yhtiö: Prophecy/Auerbach
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 59:39 (+48:49)
Kappaleita: 11 (+8)

Yhtye on jo Sonnentanz-albumillaan onnistunut erottumaan neofolkin massasta olemalla ihan yksinkertaisesti aidon ja teeskentelemättömän tuntuisia (sekä sillä että eivät edes yritä kuulosta Death in Junelta). Tällä albumilla yhtye osoittaa entistä enemmän millaista on hyvä neofolk joka on esitetty sekä taidolla että tunteella, ilman että se menisi laimeaksi rallatteluksi. Eurooppalaisesta tarustosta ammentava aihepiiri tuodaan vaihteen vuoksi onnistuneesti ja luontevasti esille ilman 1900-luvun sotiin liittyviä konnotaatioita. Meno on melodisempaa ja hieman "popimpaa" kuin aiemmin, mutta silti selkeästi neofolkkia, ei kyseessä ei ole niin ylihiottu teos kuin esim Orplidin Nächtliche Jünger tai niin poppia kuin Ostara. Jyhkeä rumpusoundi on levyn kantava voima, yhdessä Susanne Groschen heleän ja Achim Weilerin jylhän lauluäänen kanssa. Mukaan on ympätty entistä enemmän elektronisia aineksia, jotka Hekate onnistuu hyvin sulauttamaan "perinteisempään" soundiinsa.

Levyn käynnistää tarttuvan melodinen Morgan le Fay, jota seuraa levyn alkupuoliskolla hitti toisensa perään. Ylivoimaisesti upein kappale on kuitenkin jyhkeä Morituri te salutant, joka suorastaan uhkuu sellaista voimaa jota genressä ei ole kuultu sitten The Moon Lay Hidden Beneath a Cloudin. Tällaisia kappaleita pitäisi olla lisää. Muuten kappaleet vaihtelevat hienosti mahtipontisista melodisempiin. Levyn puolestavälistä taso alkaa hieman hiipua: kappaleessa Dance of Taurus trance-soundien yhdistäminen jytisevään folkkiin ei aivan täysin pelitä, vaikka kappale itsessään on ihan hieno. Sitä seuraavat Maure ja erityisesti Tony Wakefordin kirjoittama Ocean Blue menevät omaan makuuni aivan liian pop/rock-linjalle. Ensimmäiset kaksi kolmannesta levystä on kuitenkin täysin moitteettoman hienoa materiaalia ja huomaan jatkuvasti jonkun uuden melodian jääneen soimaan päässäni.

Perusversion lisäksi Goddessin saa hienona digipack-painoksena, johon kuuluu lisälevy Taurus. Taurus sisältää remixejä Goddess:in kappaleista sekä kokonaan uuden kappaleen Life unlimeted, joka onkin enemmän Depeche Moden jalanjäljissä liikkuvaa sähköistä "futurepoppia". Remixeistä erityisen maininnan ansaitsee Arcanan hieno versio Maure-kappaleesta, joka on suoraan upean Le Serpent Rouge-levyn tyyliä.

Goddess on ylivoimaisesti paras neofolk-levy mitä olen kuullut aikoihin. Se käy loppupäästä hieman epätasaiseksi, mutta tämä ei ole estänyt minua kuuntelemasta levyä lähes jatkuvalla syötöllä viime päivinä. Uusien neofolk-yhtyeiden ollessa aina vaan edeltäjiään vaisumpia on hienoa nähdä muutaman Hekaten kaltaisen yhtyeen pystyvän viemään sitä päinvaistaiseen suuntaan - aina vaan paremmaksi.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot