Hei - Yksi

Aiheellinen uusintapainos Suomen kirkkaasti lahjakkaimpiin ambientin tekijöihin kuuluvan Hein ensimmäisestä albumista. Levystä kuulee ongelmitta sen olevan saman artistin tuotantoa kuin loistava Laivoja ja Junia (2004), mutta muuten eroa on huomattavan paljon. Yksi on huomattavasti tavallisempaa tavaraa, heille tyypillisen tunnistettavien akustisten instrumenttien käytön ollessa vähemmän erottuvaa. Sitä on toki jo paljon, erityisesti kahdessa ensimmäisessä raidassa jotka kuulostavat suppeammilta versioilta kakkoslevyn tyylistä.

 

Artisti: Hei
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: omakustanne
Julkaisuvuosi: 2002
Kokonaiskesto: 50:02
Kappaleita: 8

Kolmantena tuleva 090702 onkin sitten jotakin aivan muuta, yksinkertainen mutta mahtavan kaunis tunnelmapala jossa on paljon samaa kuin Ure Thrallin tuotannon huippuhetkissä. Neljännestä raidasta eteenpäin levy on pitkälti ihan kivaa aika perinteistä äänimaisemaa, jonka osilla on erilliset elementtinsä mutta yhtenäinen tunnelma. Poikkeuksena välissä on lyhyt 200802, joka on selvästi muita raskaampi yhdistelmä hakkaavaa soittoa ja (levylle muutenkin erittäin yleistä) radio-noisen kaltaista pientä rätinää.

Yksi on selvästi seuraajaansa helpommin lähestyttävä levy, koska sen maisemat ovat selvästi enemmän yhteen - ja soittimiltaan tunnistamattomammiksi - muotoiltuja. Toisaalta juuri siksi se ei ole ollenkaan samalla tavoin omaperäinen albumi. Mukana on erinomaisia osuuksia (edellä mainittu 090702 sekä viimeisenä soiva hidasta Vangelista hetkittäin muistuttava 170602), mutta erityisen persoonallisia ne eivät ole.

Hieno osoitus artistin laaja-alaisuudesta oman genrensä sisällä. Ei ihmeellinen, mutta silti ehdottomasti hankinnan arvoinen.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This is a very necessary reprint of the first album of Hei, one of the most talented ambient composers in Finland. The record clearly shows that it's been made by the same artists as was the brilliant Laivoja ja Junia (2004), but other than that there's a lot of difference. Yksi is far more typical material, with Hei's idiosyncratic use of recognizable acoustic instruments playing a less prominent part. There's already a lot of it, though, especially in the first two tracks that sound like limited versions of the second album's style.

The third song, 090702, is something very different. It's a simple, yet incredibly beautiful mood piece that has a lot in common with Ure Thrall's best works. From the fourth track on, the album is basically quite nice, traditional soundscape stuff, with pieces that have differing elements but a common feel to them. An exception to this is the short 200802, which is a definitely heavier combination of pounding melody and radio-noise like small buzzes (which are also a frequent element on the entire album).

Yksi is definitely easier to approach than Laivoja ja Junia, as its themes flow more strongly together and the instruments on it stay more unrecognizable. On the other hand, that's exactly what makes it much less unique. There are excellent parts to it (especially the aforementioned 090702 and the final, occasionally very Vangelis-like 170602), but even those aren't especially original.

A fine demonstration of the artist's wide range of style within his chosen genre. Not phenomenal, but still a worthy purchase.

Jiituomas