Hei - Laivoja ja junia

Vaasalaisen Heikki Järven matka- ja etäisyys-teemainen albumi osoittautui todella vaikuttavaksi kokemukseksi. Se on lähinnä kai määriteltävissä akustis-painotteiseksi ambientiksi, vaikka ilmaisu ei tee kiekolle täyttä oikeutta. Järvi on manipuloinut "oikeita" instrumentteja ja muutamia muita materiaaleja, ja tehnyt niistä erinomaisen toimivia äänimaisemakokonaisuuksia.

 

Artisti: Hei
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: White Noise
Julkaisuvuosi: 2004
Kokonaiskesto: 57:51
Kappaleita: 7

Mukana on myös kaksi hyvin lyhyttä latinokitaralla vahvistettua biisiä joissa on komea kaiku, toinen niistä levyn introna, toinen välisoittona joka näppärästi erottaa tunnelmallisempia osuuksia toisistaan rikkomatta silti levyn rakennetta. Albumin ehdoton helmi on jumalaisen hieno 15-minuuttinen Junia ja Laivoja Akureyriin, hypnoottinen fuusio kitara-droneja ja useita harmoniana soivia melodioita. (Kuvitelkaa Godspeed You Black Emperor soittamassa Lustmordia niin saatte aika hyvän aavistuksen kappaleen tyylistä). Siitä kauas jälkeen eivät jää myöskään selvästi rätisevämpi Lumisade (kuin Perdition City / Silence -kauden Ulver kohtaamassa Caulin) ja Punainen Harmaa (vielä enemmän Caulin oloinen kuin edellinen). Kaikkia edellä niistä leimaa "tunnistettavuudesta" huolimatta selkeä omaperäisyys sekä haikean tyylin keskeltä nouseva lämpö, joka syntyy siitä että käytössä on esim. vaimea piano eikä pelkkää tietokonetta kuten useimmilla muilla alan artisteilla.

Kaksi biiseistä (Tango ja levyn päättävä Laulu Kuulle, ja Sateelle) on muita selvästi heikompia, mutta enemmänkin siksi että edellä mainitut ovat niin onnistuneita että niiden kanssa on vaikea kisailla. Noissa kahdessa melodioiden määrä on vähäisempi, ja siitä seuraa jääminen kauniiksi äänimatoksi suurten elämysten sijaan. Niilläkin on toki meriittinsä, sillä esim. kuinka usein pääsee kuulemaan tyylikästä melodica-ambientia? Kokonaisuutena Laivoja ja Junia vakuuttaa erityisesti sävellystyönsä monimuotoisuudella ja sillä että moninaiset teemat on saatu soimaan harmonisina teoksina. Tavanomaisesta poikkeava instrumentaatio korostaa vaikutelmaa, vaikkakin muutamaa kohtaa olisi voinut juuri siksi hioa vielä tarkemmin (esim. Punaisen Harmaan korkeimpia ääniä miksata selvästi hiljaisemmiksi). Millä tahansa mittapuulla kyseessä on erinomainen levy, joka kannattaa jokaisen mielentilamusiikista pitävän ehdottomasti hankkia. Erityisesti kuitenkin suosittelen sitä kokeneille ambientin ystäville, koska mukana olevien nyanssien määrä on alan massasta selvästi edukseen erottuva, ja lisäksi Laivoja ja Junia pääsee hämmästyttävän lähelle kuulijaa toisin kuin suurin osa viime vuosien kaukana lavalla soitettavilta kuulostavista ambient-teoksista.

Loistava.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Heikki Järvis's travel- and distance-themed album turned out to be a truly impressive experience. It's best described as acoustic-oriented ambient, even though that doesn't do it justice. Järvi has manipulated "real" instruments and a few other sound sources, creating exceptionally solid soundscapes from them. In addition there are two very short tracks featuring Latino guitar with a strong echo effect, one as an intro to the album, the other as an effective - but not interruptive - interlude between more emotional pieces. The definite gem of the record is the 15-minute long Junia ja Laivoja Akureyriin, a hypnotic fusion of guitar drones a several melodies forming a harmony. (Imagine Godspeed You Black Emperor playing a Lustmord cover, and you get pretty good guess of what it sounds like.) Not far behind it are the clearly more buzzing Lumisade (very much like a fusion of Perdition City / Silence -era Ulver meeting Caul) and Punainen Harma" (even more Caul-esque than the previous one). Despite being "recognizable", all those tracks are highly original. Despite their tone of sadness, they also have a definite sense of "warmth" that comes out of using actual instruments instead of the purely computerized approach taken by many contemporary ambient artists.

Two pieces, Tango and Laulu Kuulle, ja Sateelle, are somewhat less successful. Yet even that is most due to the other tracks being so good it's hard to compete with them. In those two, the number of melodies is lower, and as a result they remain as just beautiful soundscapes without becoming emotional experiences. They too have their merits, though, such as providing a rare treat of melodica-based ambient. As a whole, Laivoja ja Junia impresses most with its multitude of compositional works, and the way those have been fused into harmonious, "complete" pieces. The atypical choice of instruments emphasizes this, even though a few parts (such as the too-prominent high tones in Punainen Harmaa) could have precisely therefore benefited from a bit more polishing. On any scale, it's an excellent record and a very good purchase for any friend of mood music. I nevertheless recommend it especially for experienced fans of ambient, as the amount of elements and nuances in it is clearly above the norm in a very good way, and also because Laivoja ja Junia manages to avoid the distant "played-on-stage far away" feel nowadays unfortunately common in ambient music.

A brilliant album.

Jiituomas