Harmaa on uusi bändi, jonka perustajajäsenet Tyko Saarikko ja Ilmari Issakainen tunnetaan parhaiten musisoinnistaan Tenhissä ja siinä he vaikuttavat toki edelleenkin. Laulussa lisäksi avittavat Janina Lehto (aikaisemmin huilisti Tenhin live- ja studiokokoonpanossa) sekä Tuukka Tolvanen. Airut on sen sijaan saaga, jonka toinen osa nyt käsillä levy on. Ensimmäinen oli Tenhin Airut:Ciwi.

Kolmannen osan takana voi jo olla taas aivan eri niminen artistiyhteisö, sillä konseptin idea on julkaista eri muusikoita ja lähestymistapoja sisältäviä albumeita. Idea on siis kokolailla omaperäinen, tai ainakaan itselleni ei tämän tapaisia teemakokonaisuuksia ole ennen vastaan tullut tällä musiikin saralla.

Musiikin kuvaileminen Airut:Aamujen-levyllä on jossain määrin hankalaa, sillä vaikka Harmaan soitosta kuulee tenhimäisiä ratkaisuja, ei tyyliä voi Tenhin tapaan lokeroida yhtä helposti folkin suuntaan. Yhtenä mielenkiintoisena yksityiskohtana voikin mainita kitaran poissaolon. Vahvasti pianoon pohjautuva musiikki on esimerkiksi instrumentaalissa Kuvajainen alkuosaltaan yhtä selkeästi klassista musiikkia kuin Tenhin debyyttialbumin Kauan päätösraitana ollut pianosonaatti, kuitenkin loppupuolella mukaan tulee sitten kevyttä rummuttelua. Lokeroitsijalle tuleekin kiusaus mennä siitä missä aita on matalin ja todeta tyyliksi proge, jonka vokaaleista tulee mieleen populaarimpi kotimainen taiderock. Mutta kuitenkin jos yritän miettiä mitä yhtyeitä tulee mieleen tästä levystä progen tai popgenren ulkopuolelta, niin rauhallisimmillaan ainakin etäisesti Current 93:n "pianokauden tuotanto", mutta vain ammattimaisemmin soitettuna ja rummuilla höystettynä. Varsinkin kappale Oikea sointi alkaa niin hauraasti, että täytyy suorastaan vetää henkeä kerran ja keskittyä kauniiseen pianomelodiaan, josta äsken mainittu C93:kin voisi olla ylpeä, huh! Tämä itselleni jostain syystä myös György Ligetin mestarillisen Musica Ricercata:n (II) mieleen tuova sävellys taistelee vahvasti "vuoden kaunein biisi"-tittelistä. Tällaista materiaalia kun saisi kokonaisen levyllisen!

Tunnelma levyllä on pääosin melankolinen, joka hieman särkyy toiseksi viimeisessä kappaleessa Hiensynty. Lieneekö se sitten vanhempaa materiaalia, sillä saatekirjeessä kerrotaan joidenkin kappaleiden olevan aina vuodelta 1995 saakka. Toki kiihkosta, vihasta ja kivusta kertova biisi tarvitseekin hieman reippaamman otteen, mutta kenties se tapahtuu nyt liiaksi levyn tuottaman raukeuden tunteen kustannuksella eikä siten minusta olisi ollut välttämätön kappale Airut:Aamujen-levylle. Tietysti tämä antaa samalla hienosti tunteen itse Aamu:sta, kun kuulija hätkähtää tuossa kohdin uneliaasta transsista jälleen "hereille".

Harmaa ei poikkea niin ratkaisevasti Tenhistä etteikö Tenhi-fanien tulisi ehdottomasti tutustua tähänkin tuotokseen. Sanoisin jopa biisien Seitsensarvi ja Lävitseni kaikkeen olevan sen verran Tenhiä, että sokkotestissä ei tarvitsisi paljon veikkailla mikä bändi saisi eniten arvauksia kohdalleen. Vaan meidän kuulijoiden kannalta oleellisinta on, että Airut:Aamujen on tullut ylipäätään ulos, vaikka sitten Harmaana ja enemmän kuin mielelläni suon tämän digipackin olevan UTUstudion ensimmäinen julkaisu. Ja sen verran hieno levy tämä onkin, että Airut:Aamujen tulee viihtymään stereoissani paljon pidempään kuin monen nimekkäämmän yhtiön tuotokset yhteensä!

Kimmo Niukko