Haeretici 7o74 - Haeretici, Schismatici, Excommunicati


Tämä vajaat puoli tuntia pitkä ep kattaa läpi yhden Haeretici 7o74:n keikan, Tampereen Syntesia-klubilta tammikuussa 2006. Yhtye on Niko Skorpion ja Ovron yhteisprojekti, joka mitä ilmeisimmin on vielä hiukan hakemassa (tämänhetkistä) linjaansa. Avausraita Bython et Silentium on orgaanisen oloista, droneisaa, levotonta ambientia, jossa taustalla pyörii joukko häiritseviä mutta varsin tehokkaita ääniä. Se kehittyy hiljalleen kohti surinaa ja aaltokuvioita, joiden kautta siirrytään seuraavaan kappaleeseen.

Artisti: Haeretici 7o74
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Some Place Else
Julkaisuvuosi: 2006
Kokonaiskesto: 24:33 min
Kappaleita: 3

Nam Serpentem Magnificant on ohut ja ulvovampi, kapean diskanttisella tavalla, kunnes yhtäkkiä siirtyy pehmeämpään suhinaan. Dronet eivät missään vaiheessa täysin katoa, vaikka painuvatkin pienempään osaan. Kun raita siirtyy suhisevaa taputuksen omaiseen kuvioon, joka jatkuu pitkään, kuulijan mielenkiinto lopahtaa pahasti. Rytmi onneksi voimistuu hiljalleen, ja ottaa kelvollisesti jälleen mukaansa ennen kuin raita ehtii loppua. Selkeä käänne tapahtuu silti vasta kolmannen kappaleen alussa, kun siirrytään messuamisen kautta lähi-itäisiin tunnelmiin. Voimaa tulee lisää, vaikka soundi itsessään jääkin ohueksi. Olo on kuitenkin kuin kuuntelisi aivan muuta esitystä kuin kiekon alkupäässä. Huius Perversitatis Doctrina on tarttuva, mutta ei mitään uutta. Esim. Aphelion teki jo vuosia sitten hyvin samankaltaista tavaraa.

Koko paketista jää hajanainen, sekava olo. Ainakin toistaiseksi on siis pakko todeta, ettei Haeretici 7o74 nouse samalle tasolle kuin tekijöidensä muu viime aikainen tuotanto.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

This ep, a bit over half an hour long, contains a Haeretici 7o74 show, recorded at the Syntesia club in Tampere, in January 2006. The band is a joint project of Niko Skorpio and Ovro, and is apparently still in the process of seeking its (current) style. The opening track, Bython et Silentium, is a restless ambient piece filled with droning and with a very organic sound. Behind those as a swirling set of disturbing, yet effective other sounds. He song evolves slowly into buzzing and wave patterns, from which the music then proceeds into the next track. Nam Serpentem Magnificant is thinner, and more squealing in a very narrow, treble-dominated way. Without a warning, it later on moves on to a softer buzz. The drones on it never completely disappear, even though they get muted and moved into a less important position in the mix. As the track goes into a long, clapping like segment, it becomes quite boring. Fortunately it eventually picks up rhythm again, and decently re-captures the listeners' attention before it ends. A clear, positive change in attention only takes place at the start of the third, final song, however. It begins with a call-to-prayer pattern that transforms the mood towards Middle East sounds. A new strength is found, even though the sound itself remains rather thin. It nevertheless feels like listening to something completely different from the way the disc started. This song, Huius Perversitatis Doctrina is catchy, yes, but nothing new. Bands like Aphelion already did similar stuff years ago.

The whole disc leaves a shattered, confusing impression. So, at least for now, it must be said that Haeretici 7o74 does not reach the same level of excellence as the artists' other recent works do.

Jiituomas