Tämä Emanuele Rattin musiikista / hälystä ja viiden vierailevan vokalistin huudoista koostuva voimaelektroniikkalevy onnistuu aidosti yllättämään omaperäisyydellään. Olin jo debyytistä (Lovely Happy Italy, 2008) oppinut odottamaan projektilta luovuutta ja korkeaa tasoa, mutta tällä kiekolla vaikutelma voimistuu entisestään. Levyn äänimaailma on hitaahkoa raskaselektroniikkaa, jossa käytetään toistuvia, loopattuja vokaaliosuuksia. Se muistuttaa parhailla raidoilla genren mestareita (Oeus! varsin paljon Sleeping with the Earthia, Sgarbi Electronics Mafia (Sandblasting Remix) puolestaan Strom.ec:tä ja Propergolia), mutta ei yhtään liiaksi.

Hyvä biiittirakenne puolestaan saa itseään toistavat osuudet hakkautumaan tajuntaan. Musiche per... on selkeä helmi voimaelektroniikan saralla - erittäin taidokkaasti tehty, soundeiltaan aavistuksen ehkä ohut mutta silti todella voimakas, ja hetkittäin jopa tarttuva. Ikävä kyllä parhaat panokset ladataan heti alussa, niin että loppuosan noise-nojaavammat kappaleet tuntuvat hienoiselta laskulta alaspäin, vaikka ovatkin erittäin taidokkaita.

Tämä artisti julkaisee harvoin, mutta sitäkin laadukkaammin. Erittäin hieno teos raskaselektroniikan haastavalla kentällä.

Jiituomas

This album, consisting of Emmanuele Ratti’s music/noise and the screams of five guest vocalists, genuine surprises the listener with its originality. I have since the debut (Lovely Happy Italy, 2008) learned to expect creativity and high quality from this project, but this disc further strengthened that opinion. Its soundscape is mostly slow heavy electronics that uses repetitive looped vocals. On its best tracks it resembles masters of the genre (Oeus! is quite a lot like Sleeping with the Earth and Sgarbi Electronics Mafia (Sandblasting Remix) in turn like Strom.ec and Propergol), but not at all too much. The good beat structire, in turn, makes the tracks hammer into one’s consciousness. Musiche per... is a gem within power electronics - well made, maybe a bit thin in its sounds, yet immensely powerful and sometimes even catchy. Its best parts are sadly used in the beginning, making the more noisey stuff near the end seem like a step down in quality, despite their skillful nature.

This is an artist that publishes rarely, but all the more with high quality. The album is a very fine work amongst the challenging field of heavy electronics.

Jiituomas