Gioventu' Suicida Studentesca - Lovely Happy Italy


Tässä tarjoillaan nyt kerrassaan mainiota raskaselektroniikkaa. Hidasta, varsin minimalistista ja hyvin hallittua. Heti avausraidalla Man gave name to all animals tulee selväksi että ollaan kovassa tasossa: jyrsivä koneellinen perustausta, sen päällä sykkivää nuottia ja erilaisia epäselviä, kyllästettyjä vokaaleja. Hienoja katkoja ja hienovaraista rakentelua. Ja hetkittäin hiukan samplattua poppia vielä vaisusti seassa.

Artisti: Gioventu' Suicida Studentesca
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Deserted Factory
Julkaisuvuosi: 2007
Painos: 150 kpl
Kokonaiskesto: 33:25
Kappaleita: 4


Tyylikkään aavemainen Happy Italy jatkaa samaa hallittua linjaa, rakentuen rasittavan ja kekseliään rajamailla olevaan huutoon. Kolmannella raidalla siirrytään kevyempään linjaan, lähes noiseambientin puolelle, mutta taso ei laske eikä kokonaissävy muutu. Mukana on yhä hillittyjä huutoja, kolketta ja muuta pientä joka saa varsinaisen äänimaton elämään. Kolmen minuutin kohdalla kappale yhtäkkiä voimistuu, mukaan tulee Inadea muistuttavia melodisia ääniaaltoja ja naisten puhetta. Tätä kestää pari minuuttia, ja sitten palataan takaisin alkupuolen maisemointiin. Kiekon päättävä I hate Everything puolestaan alkaa lähes new-agemaisen melodia-aallon ja vaimean noisen yhdistelmänä, ja kasvattaa sitten hälyn ja huudon osuutta paketista.

Lovely Happy Italy on erittäin onnistunut lyhyt albumi, jolla hidas raskaselektroniikka yhdistyy kauniisiin hälystä syntyviin melodioihin. Paitsi itsessään hyvä, se on myös erittäin toimivaa vaihtelua puristisempien noise- ja PE-levyjen joukkoon. Erittäin suositeltava hankinta.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

What we have here is really good heavy electronics. Slow, quite minimalist, highly controlled. Already on the opening track, Man gave name to all animals it is obvious that this is high-level stuff: a grinding machine background, on top of it some pulsating notes and unclear, saturated vocals. Fine breaks and subtle build-up. And on occasion, some sampled pop low-key in the mix, too. The stylishly haunting Happy Italy continues on the same tightly steered course, building unto a screaming somewhere on the border between annoying and clever. The third track moves into a softer phase, almost to noise ambient, but the level of quality does not sink, nor does the overall mood change. There's still restrained screams, banging and other small things that make the main sound layer come alive. At the three-minute point the song suddenly lights up, with Inade-like melodic waves and female speech being added. This goes on a couple of minutes, after which there's a return to the earlier ambient-like style. The final track, I hate Everything, in turn starts as a combination of muted noise and an almost new-agey melody wave, and then increases the noise's emphasis in the mix.

Lovely Happy Italy is a very successful short album, on which slow heavy electronics combine with beautiful noise-originating melodies. In addition to being good by itself, it also provides a very nice change from more purist noise and PE albums. A highly recommended purchase.

Jiituomas