Gelsomina & Nyrjä - Coronation of the Serpent


Näiltä kahdelta Suomi-industrialin kovimpaan kärkeen kuuluvilta artisteilta saa juuri sitä mitä saattoi todennäköisimmin odottaa: noiseambientia. Todella kovatasoista noiseambientia, joka virtaa eteenpäin, kieppuen ja mukautuen hillitysti mutta päättäväisesti. Kaksi ensimmäistä raitaa ovat molemmat puhdasta vallia joka toimii sekä taustalla että pauhaamassa. Niissä on molemmissa näennäisesti paljon enemmän muutoksia kuin onkaan, sillä mm. pienenpienet katkot tietyissä äänissä saavat ne kuulostamaan siltä kuin taajuus muuttuisi, vaikka näin ei oikeasti tapahdukaan.

Artisti: Gelsomina & Nyrjä
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Musically Incorrect Records
Julkaisuvuosi: 2007
Painos: 150 kpl
Kokonaiskesto: 63:14
Kappaleita: 5

Kolmosraidalla Nigr tahti hidastuu, ja hälyisyydestä huolimatta mukaan tulee rikotun kuorolaulun kaltainen sävy. Prayers on Fire on yhä hillitympi, ja sisältää lähinnä erilaista huminaa ja piipitystä joista siirtyy sitten säröisempään suuntaan. Se on kiekon selkeästi heikoin lenkki, vaikka ei toki ole huono raita sekään. Viimeisenä soiva The Streaming Serpent on hidas ja raskas, niin että sen melkeinpä odottaa siirtyvän (hienosta) puheensotkuisesta laahaavuudesta pauhuksi, jota ei kuitenkaan tule. Työjälki on kautta levyn niin virheetöntä kuin vai voi olla, niin sävellyksen, soiton kuin sävyjenkin osalta. Tämä on, latteasti ilmaisten, parasta hyvää alallaan.

Jos noiseambientista vähänkään pitää, tässä on pakko-ostos.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

From these two artists, both being among Finland's key industrial musicians, one gets exactly what can be expected: noise-ambient. Damn fine noise-ambien that flows onward, swirling and adapting subtly but decisively. The first two tracks on this disc are both pure wall, of the kind that works both as background and as a loud centerpiece of attention.They both seem to contain a lot more changes than they do, as for example tiny breaks in some sounds make them feel as if the tone frequency changes while it actually does not. On Nigr, the third track, the pace becomes slower, and despite the noise there is a new "broken choral" feel to the music. Prayers on Fire is even more restrained, containing mostly different sorts of humming and beeping, from which it then moves to a more distorted sound. It is the album's definite weakest point, though not at all a bad track per se. The final piece, The Streaming Serpent, is slow and heavy, in a manner where one almost expects it to transform from (nicely) dragging speech-mess into a full blast, but that blast never comes. The quality of the work throughout the album is as good as can be, on both composition and playing as well as tones. This is, bluntly put, as good as stuff can get in this genre.

If you're at all into noise ambient, this album's a must.

Jiituomas