Flint Glass|Polarlicht 4.1|Transistor - Zoran’s Equation

Zoran’s Equation on yhteislevy, jonka ovat tehneet Gwenn Trémorin (Flint Glass) ja Ronny Jaschinski (Polarlicht 4.1, Transistor). Tyylilajina on hidas rytminoise, joka muistuttaa molempien artistien rauhallisempaa tuotantoa. Rankempaa linjaa odottavalle paketti voi olla hienoinen pettymys, mutta jos on esim. nauttinut Flint Glassin albumien kevyistäkin osista, levy on silkkaa karkkia pois lukien pari turhan hajanaista efektiä toisen raidan alussa.

Artisti: Flint Glass & Polarlicht 4.1 & Transistor
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: FunkWelten
Julkaisuvuosi: 2012
Kokonaiskesto:
46:21
Kappaleita: 10

Varsinkin avauskappale Mange-Machine on juuri sellaista puhdasta rytmikästä herkkua joilla genren parhaimmisto erottuu, ja samaa jatkuu kautta linjan. Albumi määrittyy jonnekin rytminoisen, ambientin ja noiseambientin välille, kallistuen ensimmäiseen niistä eniten. Vaikka se on hyvä hankinta monillekin kokeellisen musiikin harrastajille, aivan erityisesti voin suositella sitä ihmisille jotka kaipaavat hyvää taustamusiikkia mutta pitävät dark ambientia liian muuttumattomana. Tämä albumi sopii sekä intensiiviseen kuunteluun että mainioksi taustamusiikiksi.

Olen kuullut tekijöiltä vielä paljon intensiivisempääkin musiikkia, mutta on suuri nautinto saada käsiinsä näin kovatasoinen suvantovaihe, joka on myös tietoisesti rakennettu sellaiseksi. Ehdotonta laatutavaraa, joka venyttää rytminoisen soveltuvuusrajoja hienosti laajemmiksi.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Zoran’s equation is a joint work by Gwenn Trémorin (Flint Glass) and Ronny Jaschinski (Polarlicht 4.1, Transistor). It is slow rhythmic noise that resembles the calmer works of both artists’ primary projects. For those who expect their harsher line this package can be a slight disappointment, but if one has for example enjoyed the softer parts of Flint Glass albums, it is sheer candy, excluding a couple of too dissonant effects near the beginning. Particularly the opening track, Mange-Machine, is just the kind of pure rhythmical joy that sets the best of the genre apart from others, and this continues all the way. As a whole, the album falls between rhythmic noise, ambient and noise-ambient, with an emphasis on the first. While it would be a solid acquisition to many fans of experimental music, I can especially recommend it to people who want well-done background music but think ambient is too static. Zoran’s Equation fits well as both great background and for totally intense listening.  

I have heard much more intense music from both artists, but it is a privilege to get my hands on a high-quality calmer phase from them, especially since it has obviously been intended as such. It is material of definitely superb rank, cleverly stretching the boundaries of rhythmic noise as a genre.

Jiituomas