Faun - Von den Elben

Parin akustisen kiekon jälkeen Faun on jälleen palannut koneellisemman ilmaisunsa pariin. Veto viehättää varmasti gootahtavampaa yleisöä, mutta minut se vieraannuttaa. Konepop-tausta syö folkilta voimaa, kun kampiliira ja irlantilainen buzuki menettävät ominaispiirteensä osana massaa. Tämä ei toki tarkoita sitä että kappaleet olisivat huonoja - kaksi ensimmäistä (Mit dem Wind ja Diese kalte Nacht) ainakin ovat erinomaista tavaraa, vaikka kiinnostavuus laskeekin levyn edetessä, eivätkä yhteiskappaleet Santianon ja Subway to Sallyn kanssa ole mitenkään erityisiä.

Artisti: Faun
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: Polydor
Julkaisuvuosi: 2013
Kokonaiskesto:
47:24
Kappaleita: 13

Matkan varrella tulee myös varsin ärsyttäviä hetkiä, erityisesti kun lupaavasti alkava Schrei es in die Winde osoittautuu stereotyyppiseksi Euroviisu-tavaraksi, pinnalliseksi fuusioksi koneita ja folk-elementtejä. Ei voi mitään, Faun selvästikin menee hukkaan syntetisaattorin kanssa. Jään odottelemaan innolla seuraavaa akustista levyä. Tämä on minulle selvä harha-askel.

Hyviä melodioita ja kaunista laulua, tukittuna täysin turhilla koneilla.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

After a couple of acoustic albums, Faun has returned to its more machine-using side. That choice may well appeal to their more gothic audiences, but for me, it is alienating. The synth-pop background eats away the power of the folk, as hurdy-gurdy and bouzouki lose their special traits and vanish into the mass of sounds. This in no way means that the songs are bad - at the very least the first two (Mit dem Wind and Diese kalte Nacht) are excellent, even if the interest level decreases as the album progresses, and the joint tracks with  Santiano and Subway to Sally aren’t that special. Along the way are found also irritating moments, especially when the promising start of Schrei es in die Winde leads into very stereotypical Eurovision Song Contest -style stuff, a shallow mixture of machines and folk elements. There is no denying it, Faun’s potential is obviously wasted when synthesizers come into play. Therefore, I remain awaiting the next acoustic album. For me, this one was a definite step off the right path.

Good meodies and pretty singing, blocked by totally unnecessary machinery.

Jiituomas