Eldar - Sapere Aude

Martiaali-industrial, tuo sotaisien rumpujen tahdittama orkestraali- tai ambientpohjainen musiikkialalaji joka useimmiten ammentaa Euroopan 1900-luvun alun historiasta, on mielestäni kunnian päivänsä nähnyt - vai onko? Tyyli oli parhaassa vedossaan 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kun mm. Der Blutharsch ja Sophia loivat hienoimpia teoksiaan. Muutama vuosi sitten ilmestynyt Battlenoise-kirja toimi mielestäni hyvänä muistomerkkinä jo siinä vaiheessa pystyyn jämähtäneelle touhulle. Neofolkbänditkin ovat siirtyneet sotasankariestetiikasta hedelmällisempiin teemoihin.

Artisti: Eldar
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto:68:26
Kappaleita: 15

Silti samantyyppisen estetiikan ja soundin kanssa pelaavia artisteja putkahtelee sieltä täältä. NONin ja Laibachin aloittama totalitarismin kanssa flirttailu ei tunnu enää näitä uuden sukupolven artisteja kiinnostavan, mutta marssirummut paukkuvat ja menneet ajat kummittelevat samplejen muodossa.

Muun muassa tuore CMI-kiinnitys Eldar asettuu selkeästi tähän kastiin: estetiikka on vahvasti sukua martiaali-industrialille, vaikka pyrkimykset ovatkin kenties tehdä jotakin erilaista ja uutta. Kysymys kuuluukin nyt: pystyykö Eldar millään tavalla tuomaan tähän perinteeseen eloa tai ammentamaan siitä jotakin tuoretta? Ajatus ei ole mahdoton sillä myös CMI:llä julkaisseet Rome ja :Golgatha: ovat onnistuneet tyylillä viemään samoista juurista ammentavaa musiikkia aivan uusiin suuntiin.

Yhdessä asiassa pystyn ainakin heti toteamaan Eldarin erottuvan edukseen suurimmasta osasta martial-genreä: yhtyeellä on todella herkullinen soundi. Siinä on substanssia ja läsnäoloa, kaukana sekä ohuen digitaalisesta hutusta että viiden pennin Casio-syntikoista. Etenkin rummut ovat ammattimaisesti äänitettyjä ja todella elävän ja vivahteikkaan kuuloiset. Kokonaistyyli sekoittaa paljon eri aineksia, mukana on paljon LOKI-maista industrial ambientia ja ehkä lähin vertailukohde lienee Les Joyaux de la Princesse. Eldar on samalla tavalla fiilistelevää, mutta samalla läsnäolevampaa. Loppua kohden tuntuu että levy "väsähtää" ja muuttuu yhä kliseisemmäksi. Alkupään lupaukset jäävät sellaisiksi, vaikka levystä jää silti ihan mukava tuntuma.

Tuntuvien soundiensa osalta Eldar vakuuttaa, mutta omaperäistä linjaa yhtye saa vielä hakea. Löydän tosin levyltä paljon persoonallisemman tyylin siemeniä, joten jää nähtäväksi jos Eldar tulevaisuudessa onnistuu luomaan oman tiensä ja soundinsa.

John Björkman


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Martial industrial - that orchestral- or ambient-based subgenre characterized by militaristic drumming and inspiration from Europe´s history, has passed it´s days of glory - or has it? In my opinion this genre was at it´s strongest in the late 90´s and early 2000´s when Der Blutharsch and Sophia were making their best works. A few years ago a book about the genre, titled Battlenoise, was released - a suitable epitaph for a withered scene. Even neofolk bands have moved on to more fruitful themes than age-old war hero aesthetics.

Yet similar new bands keep appearing. The kind of flirt with totalitarism instigated by NON and Laibach does not belong to these bands, yet the marching drumms roll and past times haunt in the form of speech samples. Cold Meat Industy´s new attachment Eldar clearly falls into this caste: their aesthetics are strongy related to martial industrial, although they might strive to create something new.

Does Eldar have means to somehow spawn life out of this tradition and create something fresh out of it? The thought is not impossible, as other CMI-affiliated artists like Rome and :Golgatha: have managed to take inspiration from these roots and go into completely new directions.

One merit I can immediately ascribe to Eldar: the band has a very delicious sound, which brings it apart from most of the martial genre. There is substance and presence, which is far from both the thin digital sound which is a plague of this time, and from cheap synth sounds. Especially the drums are professionally recorded and sound very rich and vivid. The whole of the style mixes together many kinds of elements, including much industrial ambient in LOKI-style. But the closest comparison would definitely be Les Joyaux de la Princesse. Eldar has the same kind of vague atmosperic, yet somehow present feel to it. Towards the end, the record seems to get more "tired" and clichéd. The promises of the early record remain promises, but still it leaves a nice taste.

Eldar convinces me with it´s substantial sound, but still needs more originality. I can find many potential seeds of a more personal style on this record, and it remains to be seen if Eldar manages to find an individual path and sound in the future.


John Björkman