Einstürzende Neubauten - Silence is Sexy

Tältä bändiltä ei todellakaan osaa odottaa etukäteen mitä tuleman pitää ja Einstürzende Neubautenia parhaiten kuvaava adjektiivi lieneekin hämärä. Vuonna 1980 aloittanut saksalainen EN omaa varsinaisen kulttimaineen teollisuusmetelin uranuurtajana ja kyllähän tuo titteli oikeutettu onkin, vaikkakin juuri Suomessakin vieraillut Faust aloitti tyylin ensimmäisenä jo 70-luvun alussa.

 

Artisti: Einsturzende Neubauten
Formaatti: 2CD
Levy-yhtiö: Zomba / Rough Trade
Julkaisuvuosi: 2000
Kokonaiskesto: 69:09 + 18:32

Helpolla tämä(kään) levy ei kuuntelijaansa päästä ja aivan perinteisistä kappaleista ei EN:in yhteydessä voida puhua. Soittovempaimia tällä tuplalevyllä on käytetty karkeasti arvioiden noin pariakymmentä erilaista, joista ehkä eksoottisimpia ovat paineilmatyökalut ja "vapaasti putoavat objektit"(!?). Mutta se on kyllä sanottava, että kappaleet ovat rakenteeltaan varsin hallittuja eivätkä mitään sekavaa pörinää. Itse asiassa jopa yllätyin kuinka "normaalilta" tämä uusi levy kuulostaa… Lieneekö bändin johtohahmon Blixa Bargeldin pitkäaikainen työskentely Nick Caven the Bad Seedsin kitaristina ja taustalaulajana saanut Neubautenin kulkemaan vähemmän kokeilevampia uria? No, lievän vaikutuksensa se on toki voinut jättää, mutta muuten ollaan aivan omillaan eli vertailukohteita ei edelleenkään ole liiemmin tarjolla.

Aloitusraita Sabrina on levyn helpoiten lähestyttävin biisi ilman kokeellisuuden tuomaa raskautta, joten sen sijoitus ensimmäiseksi on ollut hyvin perusteltua. Kappaleeseen on luotu lempeät taustatunnelmat jousisoittimilla (viulut, alttoviulut ja sello), joiden päälle on sitten soitettu varsinaiset melodiat mm. vibrafonin avulla. Nimibiisi Silence is Sexy sen sijaan alkaa jo tuoda esiin orastavia sävyjä erikoisemmasta ulosannista. Kappaleen lyriikat ovat kyllä aika heikkotasoiset ja haiskahtavatkin hieman jopa käytännön pilalle kaikessa korniudessaan. Siitä eteenpäin levyn kappaleet alkavat ottaa yhä enemmän kokeellisempia muotoja, mutta uransa alkupään varsinaisia "kolinaviisuja" ei ole luvassa. Ehkäpä liian outoja saattavat silti olla useimmalle valtavirran kuuntelijalle? Ainoana biisinä kakkoslevyllä on runsaat 18-minuuttinen jumituskappale Pelikanol, joka sopiikin parhaiten omaksi kokonaisuudekseen. Sen lyriikat käsittävät vaivaiset 6 sanaa, joita sitten hoetaan mantran lailla, mutta eivätpä nuo kuitenkaan ota auetakseen ("Nur zur Erinnerung: / Bittermandel / Marzipan / Pelikanol"). Minimalismia oudoimmillaan. Levykaupassa testattaviksi kappaleiksi voisin suositella (edellä mainittujen lisäksi) Die Befindlichkeit des Landes:ia tai Anrufe in Abwesenheit:ia. Levyssä kyllä riittää haastetta useampaan kuuntelukertaan, mutta pintapuolisella tutustumiselta siitä ei ihmeempiä irtoa.

Kimmo Niukko

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot