Toiselle demolleen Unite the Dead on koonnut uusia raitojaan ja aiemman tuotannon remixeja. Tyyli ja linja on varsin sekalainen, mutta ei pahasti sekava. Hitaahkoa, rytmistä hälyä. Avausraidalla Dark Light District mennään raskaselektroniikan tunnelmissa, niin että mukana on hiukan biittejä ja epäselvästi kähisevää vokaalia. Feasting puolestaan pamahtaa paljon lujempaa ulos. Siinä on lyhyitä hälypurkauksia, pieniä konekuvioita ja vahvasti kyllästettyä ääntä. Kiroama III: Skull fuck split on hidas, minimalistinen mutta jotenkin oudolla tavalla raskas. Hälinää siinä päällä, mutta hiljaisella sekin. Raita ei oikein lähde toimimaan missään vaiheessa.

Fleshin vauhti on sekin varsin hidas, diskanttien vinkuessa lyhyinä aaltoina ohuen hälyn päällä. Teho kuitenkin nousee, ja tekee sen varsin tyylikkäästi, mutta kappale olisi selkeästi kaivannut laajempaa soundia joko kaiun tai ylimääräisen hälyvallin muodossa. Nyt se on kovin ohut. Dancing Rigor Mortis (Algol remix) palaa takaisin biittien käyttöön. Vahvemmilla soundeilla se olisi hyvää, erittäin tarttuvaa rytminoisea Rosewaterin kaltaiseen tyyliin, mutta näin tulos jää jälleen keskeneräiseksi. Ja biisin loppu on kerrassaan kamala. Levyn viimeiset kaksi raitaa ovat kansissa nimettömiä, mutta ne voi tunnistaa muualta. Ensimmäinen niistä (Headless) on 12 minuuttia pitkä vaimea ja varsin minimalistinen noiseambient-raita. Tapahtumia on hiukan liian vähän, mutta mukana on myös todella onnistunutta melodian ja puheen yhteiskäyttöä. Levyllä on mukana myös saman kappaleen video, näppärä yhdistelmä staattisia mustavalkoisia kuvia ja kreikankielisiä tekstipätkiä - yksi koko kiekon positiivisimpia yllätyksiä. Viimeisenä on jo ekalta demolta tuttu Teräksen tanssi. En tiedä onko kyse muiden tällä kiekolla olevien kappaleiden vaikutuksesta, vai onko sitä muokattu uudelleen, mutta joka tapauksessa biisi tuntuu toimivan tällä kertaa jo oikein hyvin.

Yleiseltä linjaltaan Unite the Dead tuo voimakkaasti mieleen Älymystön tuotannon. Siinä on samaa sekavuuden tuomaa viehätystä, niin hyvässä kuin pahassakin. Sävellyksellisesti artisti on kehittynyt todella paljon, niin että uusi materiaali alkaa olla jo hyvin lähellä "valmista" tavaraa. Osasta raitoja puuttuukin oikeastaan enää vain tuotannollinen viimeistely, ei muuta. Sanon tästä samaa kuin edellisestä kiekosta: todella lupaavaa. Tässä vaiheessa en enää suosittele niinkään hiomista kuin sellaisen tuotantojäljen (joko oman tai levy-yhtiön tms. kautta löytyvän) etsimistä, joka tuo biiseissä jo ehdottomasti mukana olevat vahvuudet riittävän hyvin esiin.

Jiituomas