Jon Soldehedin sooloprojekti Stylish Bastard tekee voimaelektroniikkaa ja noisea käyttämällä orgaanisia äänilähteitä (erityisesti omaa suutaan) ja mitä tahansa sellaista mikä ei ole "oikea" soitin. Aineiston jatkokäsittelyn määrä on myös hyvin minimaalinen. Lopputulos on merkillinen yhdistelmä erittäin vaikuttavaa omaperäisyyttä ja melkoisia hutilyöntejä. Materiaalin vahvoina - todella vahvoina - puolina ovat selkeä rytmirakenteiden taju ja käyttö sekä huolellinen äänten taajuuksien fuusioituminen toisiinsa.

Ongelmia on myös runsaasti: Kappaleiden aivan kohtuuton lyhyys - ne ovat lähempänä "ääninäytteitä" kuin "biisejä" - ei anna tarpeeksi varaa teemojen kehittelyyn, ja siksi jää epävarmaksi osaako Soldehed rakentaa myös sävellystöitä hälystään pelkkien hyvien äänikollaasien lisäksi. Kaikki raidat, lukuunottamatta (varsin tylsää) kymmenminuuttista nimetöntä viimeistä kappaletta tarvitsisivat kukin vähintään 2-5 minuuttia lisää pituutta. Useissa kohdin tuotantojälki on liian ohutta, niin että soundi typistyy pelkiksi irtonaisiksi ääniksi. Tämä vaivaa erityisesti vokaaleja, mistä johtuen idealtaan hyvä No Salvation ei saavuta muuta kuin ärsyttävyyden. Demolla on kaksi hiukan keskimääräistä pitempää kappaletta, Subliminal Declinal Broadcast (1:40) ja Suffocation (1:46) jotka ovat ehdottomasti sen vahvinta antia. Niistä varsinkin ensinmainitussa ovat palaset loksahtaneet juuri oikealla tavalla kohdalleen. Jos pituutta olisi lisää, varustettuna sen vaatimilla laajemmilla variaatioilla teemasta, olisivat molemmat jo ihan julkaisukelpoista materiaalia. Noiden kahden ohella sekä Rising to Reach the Downfall että Instant Extinction sisältävät runsaasti jatkokehittelemisen arvoista potentiaalia.

Moniin muihin aloittelevien voimaelektroniikka-aktien pelinavauksiin verrattuna Bastardistic Artistic on ilahduttavan vähän "hassutteleva" - jos jätetään pois laskuista järkyttävän rasittava hokemapelleily loppuun kätketystä bonuksesta (joka sekin saattaisi tosin toimia yleisöön joka ei osaa suomea). Ilmiselvästä keskeneräisyydestään huolimatta tämä demo on näyttö joka osoittaa että luomistyötä kannattaa jatkaa. Lisää pituutta kappaleille, lisää raakaa voimaa soundeihin ja saumattomammin kokonaisuuden osaksi hiotut vokaalit, niin kama alkaa olla hyvinkin valmista.
Lahjoja artistilla ainakin on. Aika näyttää kauanko viimeistelyyn vaaditaan.

Jiituomas