Tuoni on vajaa puolituntinen instrumentaalia tunnelmafolkkia. Sitä on hyvin helppo verrata Empyriumin ja Ulverin akustisen pään tuotoksiin, eikä October Falls nykymuodossaan niille kovin paljoa häviäkään. Melodioissa on myös paljon samankaltaisuutta mm. Nestin biisien kanssa, vaikka ovatkin kokonaan akustisia. Ainakin minulle jäi vahvasti sellainen tuntu, että tavoitteena on ollut nimenomaisesti rauhaisa taustamusiikki, eivät suuret emotionaaliset elämykset. Jos näin on, siinä on onnistuttu erinomaisesti.

Kappaleet ovat yksinkertaisia, mutta eivät liikaa, ja kitara hallitsee ylivoimaisena mutta jättää silti pianolle tarvittaessa sopivasti tilaa. Toisaalta mikään biiseistä ei jää kunnolla mieleen, koska niissä ei ole selkeitä kiinnekohtia tai koukkuja joihin tarttua. (Saattavat kylläkin silti soida päässä melkein kuin huomaamatta vielä pitkään kuuntelun jälkeenkin.) Siksi ehkä kuitenkin jäin kaipaamaan jotakin suurempaa, oli se sitten lisää instrumentteja tai sävellysten monimutkaisuutta. Ja huolella mukaan sovitetut vokaalit tekisivät lopputuloksesta vielä paljon voimakkaamman.
Pikku puutteista huolimatta on pakko todeta ettei Tuoni todellakaan ole enää "demo"-tasoista kamaa. Se on tehty aivan riittävällä taidolla ja huolella, ja pakattu niin näyttävästi, että sen kanssa kehtaisi lähteä aivan hyvin Keski-Euroopan folkmarkkinoille kohdellen sitä virallisena omakustanne-ep:nä. Tasoa saa vielä toki parantaa, mutta kyllä tähänkin kannattaa olla jo ehdottomasti tyytyväinen.

Jiituomas