La Nausée - Artism

Sartre-henkisesti nimetty suomalaisen La Nausée tekee jotakin, joka on noisen ja elektroakustiikan välimaastossa. Demon kappaleilla on kaksi selkeää yhteistä piirrettä. Ensinnäkin, niissä kaikissa on todella nerokkaita rakenteellisia ratkaisuja, olivat ne sitten sykkeitä tai helikopterimaista kieputusta. Toiseksi, kaikkien soundimaailma on niin ohutta, että nuo ideat eivät pääse täysiin oikeuksiinsa. Tavalla tai toisella ne olisivat ansainneet lisää ryhtiä, joko kompressoimalla tai lisäämällä tehoa. Jopa noiseambient-mainen tanhus olisi nauttinut pienestä vahvistamisesta.

Artisti: La Nausée
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: omakustanne
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 28:36
Kappaleita: 5
Tämä ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön ongelma, ja hyvä niin. Sillä Jonne Lehto osoittaa kautta linjan sellaista selkeää hälysävellyksellistä nerokkuutta jota ei voisi kehittää. Tuotantopuolta sen sijaan voi. Näin ollen minulla on vahva epäilys, että jahka hiontaan saadaan panostettua hiukan lisää, tässä on yksi kotimaisen raskaan elektroniikan tulevista kärkinimistä. Sitä paitsi jos artistilla on kanttia tehdä toimivaa tykinlaukaussoundia rytmiksi ja antaa raidalle nimeksi Maastrichtian warlord, myös teollisuusasenne on aivan kohdallaan.

Jiituomas
Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The Finnish La Nausée, with its Sartre-inspired name, makes something between noise and electro-acoustics. The tracks on this demo all have two things in common: One, they all contain brilliant structural ideas, be those pulsations or helicopter-like twirling. Two, the sound style in all of them is so thin that those ideas do not get what they truly deserve. In one way or another they would have needed more strength, in either boosted power or through compression. Even the noiseambient-like tanhus would have enjoyed a bit of amplification.

This isn't an insurmountable problem, which is good. Because Jonne Lehto shows throughout the ep noise-compositional brilliance that isn't something one could develop. Production, however, can. So I strongly suspect that as soon as he's added some more polishing to the mix, here is one of the upcoming leading names in Finnish heavy electronics. Besides, if an artist is bold enough to make functional cannon-blast sound rhythms and then call the track Maastrichtian warlord, his industrial-attitude too is right on the mark.

Jiituomas