Älymystön demoa on kovin vaikea kuvailla. Se sisältää neljä keskenään varsin erilaista hyvin kokeellista kappaletta, jotka kaikki on tehty ilmiselvällä taidolla ja huomattavalla huolellisuudella. Tyylillisesti ne eivät oikeastaan edes sopisi samalle levylle, mutta jotenkin käsittämättömästi silti toimivat yhtenä pakettina ilman ongelmia. Mitään kuvaa yhtyeen mahdollisesta musiikillisesta linjasta ne eivät tosin anna.

Demon avaa erinomaisesti pelittävä So Down jonka vokaalit ja melodiarakenne muistuttavat todella paljon Tiamatin A Deeper Kind Of Slumber -levyn slovareita. Häiritsevän suomalaista aksenttia lukuun ottamatta biisi on aivan valmista kamaa, ja voimistuu vielä teholtaan mitä lähemmäksi loppua tullaan. (Ja tulee soimaan varmasti usein DJ-keikoillani.) Kakkosena oleva Handful yhdistelee hidasta rytmiä, ohutta taustahälyä ja hakkaavia vokaaleja. Se puuroutuu hieman liikaa keskivaiheilla, mutta toimii silti mainiosti hyvän suvantokohtien hyödynnyksen ansiosta. Kolmosena on levyn vaikein kappale Kilpisjärven Talvi, joka on surinaa, puhetta säästä, ärinää ja toistuvia "kiiilpisjärven tallllvi" -valituksia. Äänimaailmaltaan kokonaisuus on hyvin lähellä kotimaisen Nicole12:n taustoja. Demon päättää sen heikoin lenkki Messiah of Melancholy, joka alkaa pianotaustaisella kuiskinnalla ja johon sitten lisäillään instrumentteja. Lupaava alku kuitenkin tärveltyy kun siitä hypätään puolivälissä uuteen teemaan, joka on puolivälissä noisea ja Ulverin Perdition City:ä ilman että kumpikaan osa pääsisi kunnolla hyödynnetyksi. Vaikka kyseessä ei ole huono kappale, se kalpenee edellisten rinnalla selkeästi.
Demonstration Fall 2003 on hyvin lupaava työnäyte, jolle jäin kaipaamaan lähinnä hieman vahvempia bassosoundeja, en parempia sävellyksiä tai lisää teknistä osaamista. Erityisesti se vihjaa siitä että kyseessä voi olla kerrassaan herkullinen akti koettavaksi livenä.

Jiituomas