Dónis - Ein Saulelė Aplink Dangų

Liettualainen Donatas Bielkauskas on jo aiemmilla levyillään osoittanut olevansa mestarillinen monen post-industrialin genren luojana. Tämä levy - taltioitu 2002, julkaistu vasta 2011, näyttää asian sitäkin selkeämmin. Siinä yhdistyvät upean Vacuumin (2004) synkkä ambient, jumalaisen Alexandreian (2007) juhlavuus ja parhaat puolet vaisuksi jääneestä neofolk-abumista Kas Tave Šaukia... (2010).

Artisti: Dónis
Formaatti:
CD
Levy-yhtiö: Dangus
Julkaisuvuosi: 2011
Kokonaiskesto:
32:00
Kappaleita: 1

Levy on poikkeuksellisen tapahtumarikasta ambientia, jota kausina täydentävät erilaiset palaset voimakkaasta funk-rytmistä perinnemusiikin oloiseen lauluun. Tuloksena syntyy materiaalia joka toimii loistavasti kaiuttimissa, hienosti vaihtelevana äänimaisemana, mutta kuulokkeilla muuttuu jollakin tapaa laskelmoidun oloiseksi. Levy on erittäin taidokas, mutta tuntuu kosiskelevan liian montaa yleisöä yhtä aikaa. Se on selkeä osoitus tekijänsä lahjakkuudesta, mutta myös melkoinen sillisalaatti, vaikkakin hyvin yhtenäinen sellainen, virraten yhdestä ideasta sujuvasti seuraavaan.

Hienoinen pettymys Donisin mestariteosten jälkeen. Ei huono, mutta hiukkasen liikaa keinotekoisen oloinen.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Lithuanian Donatas Bielkauskas has already on his earlier albums shown that he is a masterful creator of several types of post-industrial music. This one - recorded in 2002, published in 2011 - points that out even more clearly. It combines the dark ambient of the brilliant Vacuum (2004), the grandness of the absolutely divine Alexandreia (2007), and the best parts of the not so impressive neofolk record Kas Tave Šaukia... (2010). It is very eventful ambient, further enriched in phases by pieces ranging from funk rhythms to folkloristic singing. This produces music that works really well in loudspeakers, as a finely changing soundscape, but when listened to with earphones, transforms into somehow calculated-seeming. The album shows marvelous skill, but appears to try to appeal to too many audiences at once. It clearly displays the artist’s talents, but is also quite a mix-up, although a very fluent one, flowing well from one idea to the next.

A slight disappointment after Donis’ masterpieces. Not bad at all, but slightly too artificial.

Jiituomas