Kaikilla ulkomusiikillisilla elementeillä, kuten kansitaiteella ja yhtyeen imagolla sekä kuuntelijan omalla musiikkihistorialla, on suurempi vaikutus kuuntelukokemukseen kuin yleensä ajatellaan. Usein nämä tiedostamattomat ennakkokäsitykset ohjaavat musiikin kuuntelemisen tapaamme ja vaikuttavat siihen, mitä me osaamme kuunnella ja mihin kiinnittää huomiomme.

Omat ennakko-oletukseni vaikuttivat kohdallani siihen, että englantilaisen Dieter Mühin toinen pitkäsoitto Tertium Organum osoittautui aluksi suureksi pettymykseksi, mutta annettuani levylle uuden mahdollisuuden se alkoi muutaman perusteellisemman kuuntelun jälkeen keriytyä vähitellen auki.

Levyn yleistunnelma on melko rauhallinen ja autio, mistä saa hyvän kuvan jo ensimmäisen varsinaisen kappaleen Putrefier kohdalla. Siinä Dieter Müh onnistuu luomaan muutamalla äänellä upean teollisuustunnelman, joka on yhtä aikaa sekä rauhallinen ja puhdas että meluisa ja likainen. Yhtyeen soundi poikkeaa edukseen industrial-musiikin massasta, ja siinä on jotakin samaa kokeilunhalua kuin monissa vanhemmissa yhtyeissä. Levyn materiaali vaihtelee melkeinpä puhtaasta dark ambientista sekä kokeelliseen että vanhan koulun industrialiin. Yhtyeen omalaatuiseen soundiin on varmastikin syynä yhtyeen käyttämä välineistö, joka ainakin omiin korviini kuulostaa yhdistelmältä konkreettisia ääniä, nauhureita sekä analogisia että digitaalisia syntikoita.

Suomessakin vierailleen Dieter Mühin genrerajoja rikkova Tertium Organum on mielestäni yksi mielenkiintoisimpia viime aikoina ilmestyneitä levyjä, jonka hengenheimolaiseksi laskisin vastikään ilmestyneen Anenzephalian Noehaem:in sekä muutaman vuoden takaisen niin ikään Tesco Organisationin julkaiseman yhdysvaltalaisen Cruelty Campaignin Distressed Signals:in. Tetrtium Organum ei luultavasti avaudu heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta jos sille antaa uuden mahdollisuuden, siitä on vaikea olla pitämättä.

Jaakko Penttinen