Dies Natalis - Tristan

Juuri kun aloin luulla että koko neofolk genrenä on menossa päin metsiä (negatiivisessa merkityksessä) niin putkahtaa esiin levy joka muistuttaa että mistä tässä oikein on kyse. Ensin luulinkin tämän levyn olevan joku unohdettu helmi 90-luvun lopulta mutta tarkempi tutkimus osoitti tämän olevan vuoden 2003 satoa.

 

Artisti: Dies Natalis
Formaatti: CD
Levy-yhtiö: Nielozilla
Julkaisuvuosi: 2003
Kokonaiskesto: 54:48
Kappaleita: 13

Tristan on sitä kaikista rehellisintä ja paljainta materiaalia: ei ambient-taustoja tai soitinkavalkadeja vaan lähes pelkästään akustista kitaraa ja mies- ja naislaulua. Esitys onnistuu olemaan rehellisen tunteellista, ilman teennäistä imelyyttä tai korniutta. Jotenkin sen vain kuulee kun laulaja osaa oikeasti avautua. Ei tässäkään soitto tai laulu ole viimeisen päälle täsmällistä, mutta taidokasta kuitenkin. Ja se saa musiikkiin sellaista inhimmillisyyttä mikä neofolkiin kuuluu, ja mikä tekee siitä kaunista. Virkistävää on myös se että tämä ei ole mitenkään rituaalista tai esoteerista vaan "vain" kauniita lauluja. Levyn 13 kappaletta ovat kaikki enemmän tai vähemmän erinomaisia mutta ehkä jotkut nousevat hieman enemmän esiin; levyn alkupäästä Dies Natalis Solis Invicti ja Anabell sekä irkkulaulua muistuttava Have You Ever ovat erityisen tarttuvia.

Raja onnistuneen ja epäonnistuneen välillä voi olla hiuksenhieno: tämä ei periaatteessa analysoimalla paljoa eroa monista neofolk-projekteista joita en pidä kovinkaan suuressa arvossa. Eron voi parhaiten kuvailla niin että Dies Natalis ei kuulosta tyhjältä matkimistelta vaan siinä on todellista ilmaisuvoimaa. Rumasta kannestaan huolimatta tällä levyllä on paljon enemmän tarjottavaa kuin suurimmalla osalla uudempaa neofolk-sceneä.

John Björkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot