Deutsch Nepal - Erotikon

Yksi nykyindustrialin vaikutusvaltaisimmista ja legendaarisimmista nimistä on epäilemättä Deutsch Nepal, joka omintakeisen hypnoottisilla rytmeillään ja huuruisilla tunnelmillaan on raivannut aivan omia polkujaan jo aivan ensijulkaisuistaan saakka. Liiasta tuotteliaisuudesta artistia ei voi syyttää, ja tätäkin uutta kokopitkää on saatu odottaa neljä vuotta sitten edellisen Silent Siege-CD:n.

 

Artisti: Deutsch Nepal
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: CMI
Julkaisuvuosi: 200
6
Kesto: 52:28

Kappaleita: 10

Vaikka Deutsch Nepal ei (onneksi) luovu tyylistään, tapahtuu siinäkin aina kehitystä. Silent Siege, sekä ehkä ennen kaikkea sen jälkeen tulleet kokoelmaraidat ja pienet vinyylijulkaisut (City of Stone 10" ja Bird of Steel 12") osoittavat jo selkeästi että suunta on yhä enemmän lauluvoittoinen - siitä pitävät ketkä pitävät, mutta täytyy sanoa että Linan vokaalit ovat myös kehittyneet erittäin vakuuttavaan suuntaan. Rytmejäkään ei toki ole unohdettu, vaan Erotikonilla kuullaan melko tasapainotettu vajaa tunnillinen likaisia industrial-virsiä sekä tiukan alkukantaisia rytmejä.

Levyn avaa hieman yllättävän oloisesti marssirumpujen tahdittama U.R. Blackhouse, joka ei kuitenkaan edusta levyn vahvempia raitoja. Seuraava Heartbomb on jo kerrassaan upean harras ja jylhä mutta yhtaikaa perverssi viisu, joka tosin kiusoittelee kuulijaa pienillä rytminpätkillään, joita ei koskaan päästetä valloilleen. Samaan kierojen virsien kastiin voidaan lukea haikeamielinen Blowjob Parasite, joka myös lukeutuu levyn hitteihin. Jos tässä vaiheessa on jo alkanut kaipaamaan sitä rytmisempää ja rajumpaa Deutsch Nepalia, antavat Permobile Erotomatik:in herkeämättömät heimorytmit haluttua jumppaa kankuille, ja Rapist Park Junktion:illa Lina antaa myös sitä rajumpaa vokaalista rakkautta. Ensimmäisellä kuuntelemalla Erotikon tuntui aluksi hienoiselta pettymykseltä, kunnes paljastui että tässä on säästetty parhaat lihanpalat loppuun: Armotta jyskyttävä nimikkoraita Erotikon ajaa suoraan päälle ja murskaa luulot tullessaan - rankkaa rytmistä Deutsch Nepalia parhaimmillaan. Levyn päättävä, sadomasokistisesta laivamatkasta kertova M/S Elusive Pain, on puolestaan hitaan jylhä ja mahtipontinen viisu, johon jää pahasti koukkuun.

Jotenkin tuntuu että Erotikonilla soundi on hieman ohuempi ja siistimpi kuin mitä Linalta on totuttu kuulemaan, tosin havaitsin että bassotasoja laskemalla saa esiin enemmän sitä tyypillistä Deutsch Nepal-soundia. Kun tämä asia on huomioitu, ei voi kuitenkaan todeta kuin että tässä on taas äärimmäisen kova, riippuvuutta aiheuttava kokopitkä, joka tosin vaatii pari kuuntelua ennenkuin koukut kunnolla asettuvat lihaan. Levy ei tosin sisällä aivan yhtä jymäyttävän tasoisia kappaleita kuten Tintomara/Thiudinassus tai We Will Always Be Afraid, mutta toisaalta lähes koko levy on erittäin tiukkaa materiaalia, ja vain pari heikompitasoista raitaa pääseevät laimentamaan kokonaisuutta.

Kehtaan väittää että tämä asettuu Erosion:in ja Benevolence:n vierelle Deutsch Nepalin parhaimmistoon, ei kuitenkaan niiden yli. Samalla se on päättyvän vuoden parhainta satoa ja ehdoton pakko-ostos kenelle tahansa industrialin ystävälle.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Deutsch Nepal is undoubtedly one of the most influential and legendary names in contemporary industrial. With his uniquely hazy moods and hypnotic rhythms he has been trodding his own paths since his very first releases. However, he cannot be blamed of being overproductive. This new fullength album comes out after a four years have passen from the previous Silent Siege CD.

Although Deutsch Nepal always sticks to his own style, that style has taken some changes in the last years. This has already been apparent on Silent Siege, as well as the smaller vinyl releases (City of Stone 10" and Bird of Steel 12") and compilation tracks to have come out after. The direction he is taking contains a whole lot of singing, which might not please everyone, but I must say that Lina´s vocals have taken a convincing development. The rhythmic side has not been swept under the mat either, and Erotikon offers us a pretty balanced portion of dirty industrial hymns and tight primitive rhythms.

The record begins somewhat surprisingly with marching drums in U.R. Blackhouse, not one of the stronger tracks of Erotikon. The following Heartbomb is already a stunninly solemn and simultaneously perverse song, which also teases the listener with small rhythmic outbursts, which are never fully unleashed. Blowjob Parasite can be put into the same class of crooked hymns, and is also one of the album´s hit tracks. If you have started to miss the more rhythmic and primitive side of Deutsch Nepal by this point, the relentless tribal rhythms of Permobile Erotomatik will provide you with some much-needed buttock excercise and Rapist Park Junktion supplements that with some touch vocal love. At the first listen I was disappointed with Erotikon, until I discovered that the best morsels are saved for the last: The merciless choo-choo train of a title track runs you down and crushes you as it comes, and M/S Elusive Pain is a slow epic sailor song about a sadomasochistic sea voyage, that really sticks in your head.

Somehow I feel that the sound of Erotikon is thinner and cleaner that what I am used to hearing from Lina. Lowering the bass levels on your player will improve the sound a bit. After this has been taken into accoung, I can only say that this is yet another tough rough and addictive fullenngth from Deutsch Nepal, although it might require a few listens before the the hooks set into your flesh. It might not contain as amazing hits as Tintomara/Thiudinassus or We Will Always Be Afraid, bit on the other hand the record holds a relatively high standard all the way, with only a couple of weaker tracks in the middle.

I would dare say this takes a place close to Erosion and Benevolence as one of Deutsch Nepal´s best releases. At the same time it is among the prime crop of 2006 and a must for all friends of dirty industrial music.

John Björkman