Desiderii Marginis - Seven Sorrows

Desiderii Marginis lukeutuu tässä vaiheessa jo Cold Meat Industryn vanhoihin tekijöihin. Jos en väärin laske, on tämä hänen kuudes kokopitkä albuminsa. Aikeisemmista teoksista minuun on kolahtanut erityisesti artistin toinen levy Deadbeat (2001). Sen jälkeen taso on ainakin omasta mielestäni tippunut huomattavasti latteampaan suuntaan, eivätkä esim. edellisellä albumilla mukaan tulleet kitararämpyttelyt ole kauheasti asiaa auttaneet.

 

 

Artisti: Desiderii Marginis
Formaatti: CD
Levy-yhti÷: Cold Meat Industry
Julkaisuvuosi: 2007

Kesto: 55:58

Kappaleita: 9

Uusi Seven Sorrows on pakattu tyylikkäästi erittäin Cold Meatin tyylille uskolliseen digipakkiin jota koristavat kuolleet kukat ja syksyiset maisemat. Ja kansi kertoo tässä tapauksessa kaiken sisällöstä: Seven Sorrows ei ole niin perinteistä tai tyylipuhdasta dark ambientia kuin aikaisemmat teokset, vaan tämä on sellaista tyylilajien sekoitusta joka oli ominaista juuri CMI:n artisteille noin kymmenen vuotta sitten: hämyisiä ja utuisia dark ambient-taustoja tukemassa milloin neoklassisia säveliä, milloin sampleja ja lausuttuja puheita, milloin akustisen kitaran "apokalyptisen" folkahtavaa rämpytystä. Kaikki varmasti tietävät mistä puhun: 90-luvun puolivälin Raison D´êtrestä, Arcanasta ja Ordo Equilibriosta ennen kaikkea. Ajasta ja tyylistä jolloin eri alatyylit eivät olleet vielä lähteneet jalostumaan erillisille "puhtaille" teilleen. Mielenkiintoista kyllä Seven Sorrowsia kuunnellessa selkästi vahvin vertauskuva on edellämainituista viimeinen, eli Ordo Equilibrio. Tämä tulee ilmi jo levyn puheen dominoimalla toisella raidalla Why Are You Fearful, ja vain vahvistuu raidoilla the Bitter Potion, Lifeline, ja etenkin I Tell the Ancient Tale, joka on kuin suoraan Conquest, Love and Self-Perseverance:lta.

Tavallaan tällaista levyä kuunnellessa tulee jo hieman nostalginen olo, sillä tällaisessa "vanhassa CMI-tyylissä" on kaikessa kirjavuudessaan kieltämättä jotakin mielikuvituksellisempaa kuin vuosituhannen vaihteen aikoihin jo hyvin eriytyneissä "tyylipuhtaissa" eri genreissä. Seven Sorrows onnistuu todella vangitsemaan kyseisen aikakauden tuotosten tunnelmallisuutta. Toisaalta tästä käynee ilmi myös se, että levy ei välttämättä loista omaperäisyydellään. Toimii parhaimmillaan hyvänä nostalgiatrippinä kymmenen vuoden takaisten CMI-klassikoiden äänimaailmaan.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Desiderii Marginis is already a stable name on Cold Meat Industry, who I believe has released five albums prior to this. I personally was very impressed by his second fullength Deadbeat (2001), but have been right out disappointed with the artist´s later efforts.

The newest creation, titled Seven Sorrows, is packaged in a stylish digipack a´la Cold Meat, decorated with dead flowers and autumnal landscapes. And in this particular case, the covers say it all about the content: Seven Sorrows is not so much traditional dark ambient as the artist´s previous works, as it is the kind of stylistic mix typical for Cold Meat artists about ten years ago; dark and misty ambient backgrounds complemented sometimes with neoclassical tunes, sometimes with samples and spoken word, sometimes strummed "apocalyptic" guitar chords. I´m sure everybody knows exactly what I´m talking about: mid 90´s Raison D´Être, Arcana and Ordo Equilibrio first of all. A time and style when the different subgenres had not split into their own "refined" paths. Interestinly, as I listen to Seven Sorrows, the foremost comparison is the last one of the aforementioned names, Ordo Equilibrio. This parallel comes up already with the second track Why Are You Fearful with its spoken lyrics, and is only strengthened with pieces like Bitter Potion, Lifeline and particularly I Tell The Ancient Tale which is could be directly from Conquest, Love and Self-Perseverance.

I get kind of nostalgic listening to a record like this, it becomes obvious that there was something imaginative and original about this "old CMI style" in all it´s diversity. Something that is missing from the more refined substyles that began to dominate around the millennium shift. Seven Sorrows is very successfil in capturing the atmosphere of that classic period. However, it can be read between the lines that this also means it does not shine with originality, but works really well as a nostalgy trip.

John Björkman