Ranskalainen Dawn and Dusk Entwined on tehnyt uraa jo jonkin aikaa ja onkin mielenkiintoista nähdä jo selkeästi keski-Eurooppa-skeneen leimautuneen yhtyeen levy Pohjolan maineikkaimmalla lafkalla. Ehkä tämä johtuu siitä että tämä nimenomainen kiekko tulkitsee nimenomaisesti karun Pohjolan myyttiä.

Tyylillisesti Septentrion seisoo yksi jalka militarismi-industrialissa, toinen enemmän klassisen CMI-ambientin puolella, olematta silti kumpaakaan. Levyn alkupää tuo mieleen häivähdyksiä Sophian mahtipontisesta esikoislevystä, mutta kaikista eniten levy kuitenkin muistuttaa minua toisesta pohjoista maailmaa tulkisevasta levystä, nimittäin Apoptosen Nordland:ista. Siinä on hyvin samanlaista karun jylhää henkeä.
Aloitusraita A Song of Ice and Fire johdattaa marssirumpuineen helposti luulemaan Septentrionin olevan paljon kliseisempi teos kuin onkaan. Toisena soiva yli 10-minuuttinen jylhä Tundra on jo huomattavasti jykevämpää tunnelmaa, ja levyn parasta antia yhdessä neljäntenä soivan Horn of the Hunterin kanssa, joka torvifanfaareineen vie ainakin minun mielikuvitukseni enemmänkin antiikin Rooman kuin Pohjolan maisemiin.
Dawn and Dusk Entwined asettuu euro-industrialin vahvaan keskiluokkaan. Se on vahvasti alan perinteissä kiinni eikä loista omaperäisyydellä, ja kuitenkin se välttää tyylikkäästi kliseisyyden ja seuraa omaa linjaansa. Itse kuuntelen oikein mielelläni Septentrionia, ja voin suositella sitä kaikille mahtipontistempien äänimaisemien ystäville.

John Björkman

French Dawn and Dusk Entwined is a band with a bit of a career already, and thus it is interesting to see an artist with an established central European profile make a release on the most prolific label of the North. Perhaps there is a connection with the fact that Septentrion deals specificially with the myth of the North.
Stylistically Septentrion stands with one foot firmly in martial industrial, and the other in classic CMI-ambient, without really being either. The beginning of the record reminds me of Sophia´s brilliant debut, but after a more throrough listen I must say the album´s feel reminds me very strongly of another record interpreting the North - Apoptose´s Nordland. There is a very similar rugged majesty to it.
The opening track A Song of Fire and Ice with it´s snare drums gives a false first impression of Septentrion being more clichéd than it actually is. Following A Song of Fire and Ice, the over 10-minute Tundra offers significantly stronger atmospheres, and is among the strongest material on the record. Another highlight is Horn of the Hunter, whose epic fanfares conjure up fantastic images of ancient Rome rather than the the North.
Dawn and Dusk Entwined represents a stronger middle class of Euro industrial. It it strongly bound to tradition and does not shine with originality, and yet I can say it stylishly avoids clichés, and follows it´s own line. I find myself enjoying Septentrion, and can recommend it to all friends of epic soundscapes.

John Björkman