Venäläisen Corvuzin debyytti on vahvasävyistä, kaikuisaa synkkää ambientia, jossa on hienoja rakenteita mutta hieman turhan lattea yleissointi. Pienen tunkkaisuuden antaa kuitenkin anteeksi, koska levyn musiikissa on jollakin oudolla tavalla vahvasti omaperäinen sävy. Se muistuttaa etäisesti muita, mutta ei tunnu tippaakaan kopiolta. Samalla on toisaalta ehkä menetetty hiukkanen voimaa, niin että vaikka sävellykset ovat hienoja, ne eivät nouse täyteen voimaan. Tuntuu siltä kuin vasta osaa artistin taidoista olisi hyödynnetty.

Albumin vahvimmaksi raidaksi nousee yllättäen lyhyt, vahvasti Runes Order -mainen Лабиринты Тьмы (Labyrinths Of Darkness), ehkä juuri siksi että se erottuu muista sävyeroillaan. Corvuz on selvästikin hyvin lupaava projekti, mutta se ei vielä kykene luomaan materiaalia joka olisi samanaikaisesti sekä omaperäistä että voimakasta. Lähelle kuitenkin usein päästään, erityisesti albumin päättävässä retrohenkisessä Staruha Mha -coverissa.

Innovatiivista ambientia, kauniilla synkkyydellä, mutta hiomisen tarve on yhä hyvin selkeä. Pelkkä yhdistelmä kauniita taustoja ja niiden fiksua rikkomista irtoäänillä ei vielä aivan riitä.

Jiituomas

The debut of the Russian project Corvuz is strongly toned, echoing dark ambient, which has fine structures but a somewhat too flat general sound. The slight mustiness can be quite easily forgiven, however, because the music has a strange sense of originality. Corvuz distantly resembles others, but does not one bit feel like a copy. Maybe because of this, some strength has been lost, so that while the compositions are fine, they do not rise to full power. It seems as if only some parts of the artist’s talents have so far been utilized. Suprisingly, the album’s best track is the Runes Order -like Лабиринты Тьмы (Labyrinths Of Darkness), perhaps precisely because it sounds a bit different from the others. Corvuz is obviously a very promising project, but still unable to create something that would be both original and powerful at the same time. It does get close, though, especially in the retro-style Staruha Ma cover that ends the album.

Innovative ambient, with beautiful gloom, but the need for more polishing is very obvious. The combination of pretty backgrounds and their clever breaking with loose sounds is not quite enough by itself.

Jiituomas