Comforter - Happiness of Abundance

Venäläisen Comforterin materiaali on raakaa cut-up -noisea. Se liikkuu juuri sillä vaikealla rajalla, jossa selkeän (tieto)konemaiset äänet toimivat sekä materiaalin puolesta että sitä vastaan. Biisit muodostuvat pitkälti purskeina tulevista kokoelmista purettuja katkelmia joita on yhdistelty sitten uudelleen. Korville tarjoillaan paljon puolituttua tarttumapintaa joka pitää huomion tehokaasti kiinni, mutta samalla tulee hyvin vaikeaksi kokea kappaleet toimivina kokonaisuuksina.

 

Artisti: Comforter
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Hammasratas
Julkaisuvuosi: 2040
Painos: 50 kpl.
Kokonaiskesto: 31:35
Kappaleita: 7

Muutamaa hyvää rytmistä osiota (esim. Killed For A Cigarette ja komea Filtracija i dosmotr) lukuun ottamatta koko levyn kokee kokoelmana hyviä - hetkittäin jopa loistavia - lyhyitä äänikollaaseja, ei yhtenäisenä albumina. Tuntuu siltä kuin sekä materaalin että artistin itsensä potentiaalista olisi hyödynnetty vain murto-osa. Kun tunnistettaville osille annetaan vähän enemmän tilaa, kuten albumin nimibiisissä, ollaan heti paljon vahvemmalla pohjalla kuin vain sekoitettaessa palasia. Muulloin jäädään vain "ihan hyväksi noiseksi", erityisesti lopun kahdessa livebiisissä. Eihän siinäkään mitään vikaa ole, mutta rahkeita vielä tiukempaan tavaraan olisi selvästi kyllä ollut.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

The stuff the Russian artist Comforter makes is raw cut-up noise. It travels along the very difficult line where its clearly machine-produced sounds work both for against the material. The tracks are formed mostly out bursts of deconstructed clips that have been re-connected and restructured. A listener's ears are offered a lot of semi-familiar elements that hold attention, but at the same time that very thing makes it hard to perceive a track as a functional whole. Excluding a few nice rhythmic segments such as Killed for a Cigarette and the powerful Filtracija i dosmotr, one experiences the record as a collection of good - sometimes excellent - short collages of sound, not as a unified album. It feels like only a fraction of the potential of both the artist and the material has been utilized. When recognizable sources are given more room, like on the title track, the result is much more powerful than it is when there's just a mixture of pieces. At those other times the result is just "ok noise", especially on the last two live tracks. That isn't at all bad, but there would have clearly been potential to take it further than that.

Jiituomas