Coil - Black Antlers

Yksi halutuimpia Coil-julkaisuja, alunperin rajoitettuna CD-R "demona" julkaistu Black Antlers on onneksi viimein saatu ulos vaatimanaan laajempana CD-painoksena. Tämä osittain siksi että Black Antlers oli ANS-boksin lisäksi viimeinen Jhonn Balancen eläessä tehty Coil-julkaisu, ja eritoten siksi että moni ehti jo ennen Balancen kuolemaa julistaa tämän Coilin parhaaksi levyksi.

 

Artisti: Coil
Formaatti: CD + MCD (alk.per. CD-R)
Levy-yhti÷: Threshold House
Julkaisuvuosi: 200
6 (2004)
Kesto: 55:53 +
18:01
Kappaleita: 7 + 2 (6)

Uusintapainokselta löytyy alkuperäisten kuuden raidan lisäksi kolme lisäraitaa (joista kaksi erillisellä levyllä ja yksi albumin seitsemäntenä raitana) jotka Peter Christopherson ja Danny Hyde ovat luoneet Black Antlersin alkuperäisistä äänimateriaaleista.

Levynä Black Antlersia voi pitää jonkinlaisena Moon Musick-kauden päätteenä, jossa on jo ripaus The Ape of Naples:ia leimaavasta kuumeisesta tunteellisuudesta. Samalla sillä on selkeästi toinen jalka vielä Musick to Play in the Dark-levyjen hillityssä viileydessä. Levyn avaava The Gimp (Sometimes) edustaa enemmän jälkimmäistä suuntaa. Sen selkärankana toimii perinteinen bassolinja, elementti joka muutenkin leimaa Black Antlersia. Toisena soi levyn, ja samalla yksi koko Coilin uran ehdottomasti upeimpia kappaleita Sex with Sun Ra (Part One - Saturnalia) jossa Musick to Play in the Dark-henkinen vangitseva hypnoottisuus yhdistyy todella lämpimään, unenomaiseen tunnelmaan. Lämmin bassolinja ja pienet elektroniset rytmit vievät kappaletta eteenpäin ja saavat sen tuntumaan kuin äänten kantamalta avaruusalukselta josta kappaleella lauletaan. Sex with Sun Ra on pikemmin ylitietoisuuteen kuin alitajuntaan vaikuttava kappale jonka valveunenomaisesta tunnelmasta ei millään tunnu saavan tarpeekseen. Levyn toinen kohokohta on ihmetystä herättänyt Coilin versio Current 93:n tulkintana paremmin tunnetusta All the Pretty Little Horses:ista (alun perin trad.) Tuutulaulu tuo esille herkän tunteellisen puolen Balancen vokaaleista ja elektroniset taustat tekevät siitä täysin Coilin oman kuuloisen. Vielä yhden kohokohdan levyn muutenkin erinomaiseen yleistasoon luo alkuperäisen levyn päätösraita Black Antler´s (Where´s Your Child?) - joka täysin yllättäen muuten varsin hillityn kuuntelun jälkeen tiputtaa kuuntelijan keskelle pauhaavia rave- ja acid house-soundeja.

Peter Christophersonin ja Danny Hyden lisäkappaleet ovat täysin eri tyylisiä kuin muu levy. Tyylillisesti ne ovat täysin samaa koulukuntaa kuin Coilin ja Danny Hyden Nine Inch Nails-remixit vuosien takaa: rytmisiä ja kylmän rakenteellisia. Ne kierrättävät lähinnä Sex with Sun Ra:n ja Black Antler´s:in elementtejä, kulumiseen asti. Ainakaan itselleni eivät bonusmateriaalit tarjoa juuri mitään. Sen sijaan alkuperäisen Black Antlersin uudelleenjulkaisu ei ole mielestäni mitään vähempää kuin välttämätöntä. Se on selvä osoitus siitä kuinka Coil oli yhtye, joka ajan mittaan muuttui vain paremmaksi. Minä en osaa enkä halua päättää mikä olisi Coilin "paras" levy, mutta Black Antlers on aivan ehdotonta huippua ja ansaitsee tulla suuremman yleisön saataville.

John Bj÷rkman

 


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot