Clüster Duo - Dances


Alkaa vaikuttaa siltä, että tämä suomalainen jazz-noise -duo on saanut pakettinsa lopullisesti kasaan. Dances on erittäin tiivistä vapaata hälystelyä, tehtynä koskettimilla ja rummuilla. Varsinkin A-puolen avausraita, Ensimmäinen rundi, näyttää mistä tässä tyylilajissa on kyse. Noisemaisuuden seassa on yhä jäljellä pieniä melodiallisuuksia ja hyviä äänikaaria. Soundit voisivat olla vieläkin rajummat, mutta ei niistäkään paljon puutu. (Ongelma katoaa kokonaan, jos on käytössä hyvä tila ja isot kaapit - siis hyvin DJ-kelpoista kamaa.)

Artisti: Clüster Duo
Formaatti: LP
Levy-yhtiö: Qbico
Julkaisuvuosi: 2006
Kokonaiskesto: 36:10 min
Kappaleita: 4

Kakkosbiisi Selvin päin ei nouse aivan samaan kiihkoon, ja on pikemminkin tekninen kuin emotionaalinen teos. Kiinnostava, mutta ei vie oikein mukaansa. B-puolen Ei hoppua on sekin ohuehko. Se on myös hyvin ärsyttävä lyhyinen vinkunoineen, mutta juuri siksi oudon tehokas. Se on selvistä rummuistaan huolimatta hyvin saman tyyppinen kuin monet analogiset noiseteokset, hyvällä tavalla. Viimeisenä oleva, lyhyt Yksinäinen mies on jälleen lähes avausraidan tasoista tavaraa, villi ja voimakas. Se on levyn biiseistä ehdottomasti vapaajazz-maisin, ja summaa hyvin koko kiekon tyylillisiä eroavaisuuksia.

Kaunis kultainen vinyyli ihastuttavalla kannen puolten välisellä kontrastilla kruunaa tämän oikein hyvän levyn. Erittäin oleellinen hankinta ihmisille, joita akustinen ja/tai jazz-pohjainen noise kiinnostaa.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

It seems that this Finnish jazz-noise duo has finally gotten its act refined to completion. Dances contains very solid, free noise, made with synths and drums. Especially the opening track of side A, Ensimmäinen rundi, shows what this style of music is all about: bits and pieces of melody as well as nice movements of sound still existing within the noisy layers. The album could still be a bit rougher sound-wise, but it's quite OK as it is now. (And the problem disappears in a good space with big loudspeakers - so this is very DJ-friendly stuff in that sense.)

The second track Selvin päin doesn't quite reach the same intensity, and is more a technical than an emotional piece. Interesting, yes, but not really captivating. The first track on B-side, Ei hoppua is also thin. It is very annoying due to the squeaks on it, but that just makes it weirdly effective. Despite containing clearly recognizable drums, it's in a good way very similar to many analog noise compositions. The short final track Yksinäinen mies is almost at the level of the first song, wild and powerful. It is by far the most freejazz-like of the four pieces, and nicely sums up the differing styles used on the album.

A pretty golden vinyl disc, along with the cleverly content-contrasted sides of the packaging finishes up this very fine record. This is a highly recommendable purchase for people who are into acoustic and/or jazz-based noise.

Jiituomas