| Cloama + Blutleuchte - From Wasteland Mausoleums | ||
|  | ||
| Cloaman ja Blutleuchten ensimmäinen yhteis-CD oli sekä yllättävä että varsin onnistunut veto. Ilmeisesti artistit itse ovat myös pitäneet yhteistyötään hedelmällisenä koska täysin yllättäen ilmoille on putkahtanut Cloamalta ja Blutleuchtelta uusi yhteislevy. 
 | Artisti: Cloama + Blutleuchte |  | 
| From Wasteland Mausoleums manaa esiin Lovecraftilaisia tunnelmia, yhdistäen artistien hallitsemaa todella laajaa tyylien skaalaa. Kuitenkin he onnistuvat pitämään tämän sisällöllisesti hyvin kirjavan teoksen todella hyvin kasassa. Aloitusraita Blackbird´s Den ei vielä ole mitenkään yllättävä synkkine sävelineen ja pahaenteisine puheineen mutta sitä seuraava (varsin oivasti nimetty) The Tower Covered in Frozen Ectoplasma onkin jo jotain aivan omanlaistaan. Omituiset taustasoinnut ja itämaisen kuuloinen pillisoitin luovat erinomaisen huuruisen hypnoottisen tunnelman. Orientaalisissa tunnelmissa pysytään muutaman raidan verran, kunnes yksinkertaisen ahdistava Bow of Insanity raivaa tehokkaasti pohjaa seuraavalle yllätykselle, erittäin onnistuneelle voimaelektroniikkaraidalle The Voice and the Serf. Ja lisää yllätyksiä piisaa: Archaean Quarzite Hammer rakentuu junnaavalle sähkökitararynkytykselle ja maanisille puheille niin että sitä voisi jopa kutsua jonkinlaiseksi post-black metalliksi. Passage over Possessed Grove taas on kauniin eteerinen mutta samalla säröinen ja rätisevä analogisyntikkasävellys. Tästä tyylien kirjosta huolimatta levy liukuu 
        todella nätisti eteenpäin, pysyen jatkuvasti johdonmukaisena 
        ja siitä tuntuu jatkuvasti löytyvän uusia pieniä helmiä. 
        Yksi ainoa huti From Wasteland Mausoleumsilta löytyy: Lord 
        of the Equinoctical Fountain, jolta löytyy todella kornin 
        kuuloinen progehenkinen kitarasoolo. Sähkökitaran renessanssi 
        industrial-musiikissa on mielestäni muuten oikein ok, ja tälläkin 
        levyllä luodaan taas uusia kuvioita, mutta tuon tyyliset perinteiset 
        kitarasoolot sopivat kyllä mielestäni paremmin muualle. Siinä 
        on kyse kuitenkin vain pienestä hetkestä muuten todella onnistuneella 
        levyllä, jolla rämisevät kitarat, jylläävä 
        melu ja huuruiset syntikat sulavat luontevasti yhdeksi yhtenäiseksi 
        synkän mystiseksi kokonaisuudeksi. Oikein onnistunut ja ennen kaikkea 
        kauniilla tavalla innovatiivinen levy.  John Björkman 
 | ||
|  | ||