Cloaman tämänkertainen albumi on, hiukan yllättäen, hyvin ambient-painotteinen. Eli se osoittaa jälleen kerran yhtyeen olevan projekti, jonka puitteissa Jasse Tuukki voi tehdä rauhassa mitä haluaa. Se on myös jälleen kerran yksi osoitus siitä miten helvetillisen kova bändi Cloama on, tyylistä riippumatta. Tämä albumi toimii varsin sujuvasti yhtenä äänikokonaisuutena, jossa matkataan kalsean mekaanisissa tunnelmissa kohti kaukaisuutta. Äänimaailma on kiehtovalla tavalla tuttu ja vieras, niin että vaikutteita on helppo lukea: Kaikkea hallitsee Cloamalle tyypillinen sävy, mutta nyanssit ovat muualta. BSAH-leirin sävyt ovat selvästi olleet levyä tehtäessä mielessä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kokonaisuudessa on tietty hypnoottinen, esoteerinen rakenne jatkuvasti mukana.

Tätä voimakasta maisemallisuutta vastassa on kuitenkin lukuisa joukko pieniä efektejä, voimakkaita kollaaseja ja outoja suvantovaiheita. Lisäksi siellä täällä on havaittavissa ilmeisiä vaikutteita Tuukin suuresti arvostamilta elektronisen kokeellisuuden aliarvostetuilta edelläkävijöiltä kuten Future Sound of Londonilta, vaikutteita jotka tuovat kiehtovan retrohenkisyyden muuten moderneihin kuvioihin. Kaikesta tästä nivotaan kokonaisuus joka käyttää hyväkseen kaikkien osastensa vahvuuksia samalla kun se luo jotakin selkeästi omaa. Jotkut levyn osuuksista ovat rehellisen ärsyttäviä, mutta nekin vain tehostavat kokonaisvaikutelman voimallisuutta luodessaan kontrastia muille osille ympärillään.
Tämä on äärimmäisen hieno albumi jolta kykenen ongelmitta löytämään uutta vielä kymmenien kuuntelukertojen jälkeenkin. Erittäin lämmin suositukseni.
Aivan loistava.

Jiituomas