Christ phyr Blyr - Gutta Percha


Christopher Byler tekee tässä levyllisen verran karun kliinistä cut-up noisea. Palaset ovat varsin pitkälliseksi harkittuja, niin että niissä on scratchingin tuntua tallella. Soundikin on varsin kohdallaan, niin että kaikessa on mietityn sekavuuden tuntu, ei genreä yleensä vaivaava olo siitä että sama tulos olisi yhtä hyvin voitu tehdä satunnaisesti tai vain heittämällä ääniä kaaossoftaan.

Artisti: Christ phyr Blyr
Formaatti: mp3
Levy-yhtiö: Protoplazma
Julkaisuvuosi: 2007
Kokonaiskesto: 43:31
Kappaleita: 11

Siksi onkin huomattavan ikävä todeta, että levyn teokset eivät lainkaan kosketa. Ne eivät yksinkertaisesti ole millään tavalla kiinnostavia. Lisäksi vokaaliosuuksien käytöstä ja palasten rytmityksistä näkee kirkkaasti miten paljon mahtavampaa tavaraa artisti olisi kyennyt luomaan. Varsinkin Terrible Things on tästä erinomainen esimerkki. Noiseambient-raita Gummer's Howe korostaa vaikutusta vielä entisestään, koska se muita tasapainoisempana ja hillitympänä nousee selvästi erottumaan edukseen massasta vaikka ei olekaan genren suurimpien artistien tasoa. On vain pakko todeta, että Christ phyr Blyr sortuu kokeellisen musiikin pahimpaan sudenkuoppaan: materiaali on hyvin tehtyä, mutta mitäänsanomatonta.

Teknisesti onnistunutta mutta tylsää.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

What we have here is an album's worth of quite clinical cut-up noise by Christopher Byler. The parts used have been quite thoroughly thought about, so there is a scratching-like feel to them. The tone, too, is quite right, so the whole thing has a "planned pandemonium" like quality, not evoking the fear that it's all just random or chaos software -produced, which often rises when one hears music from this genre. Thus it is highly unpleasant to note that the tracks aren't moving in any way. They simply are not at all interesting. Plus the use of vocals and the inherent rhythm structure of the compositions make it obvious that the artist could have created something far more powerful instead. Terrible Things is an especially clear example of this. The effect is further emphasized by the noise ambient track Gummer's Howe, because it is distinct in style, far more balanced and restrained, making it stand out despite it not being exactly on the level of the best noise ambient artists' works. I simply must say that Christ phyr Blyr has fallen into the worst pit in all of experimental music: his stuff is well made, but completely insignificant.

Technically successful, but boring.

Jiituomas