Beyond Sensory Experience - Pursuit of Pleasure | ||
|
||
Tällä kohden tuotteliaan, jo huomattavaan (ja ansaittuun) kulttimaineeseen nousseen BSE:n tyyli on selvästi muuttunut, mutta linja ei. Drakhonin ja K.Meizterin huolellisuus on yhä musiikin hallitsevin voima. Pursuit of Pleasure keskittyy "Advanced Human Sexuality" -konseptin tutkimiseen. Se on hyvin mollivoittoinen levy, mutta ei missään tapauksessa synkkä, surullinen tai ahdistava. Häiritsevä se on, mutta hyvin myönteisessä mielessä.
|
Artisti: Beyond Sensory Experience |
|
Kappaleiden hallitsevana osana on hillitty pianomainen sointi, johon yhdistyy vokaalisampleja ja monitahoinen, taustalla oleva mutta voimakas, äänimatto. Kokonaisvaikutelma on selvästi ambientin kaltainen, mutta muistuttaa rakenteellisesti tosiasiassa ennen kaikkea klassistyyppistä elektroakustiikkaa. Silti se on kaikuisa ja soinniltaan hyvin lämmin. Syntyvä jännite tyylien ja sävyjen välillä tekee levystä erittäin kiinnostavan, mutta myös todella vaikea kuunneltavan. Noin 30 kuuntelukerran jälkeen voin yhä todeta, että en ole täysin ihastunut tähän albumiin, mutta silti koen että siitä avautuu jatkuvasti kerta toisensa jälkeen uusia kiehtovia piirteitä. Irrallaan toimivia hittejä on mukana vain yksi, Flowers Made of Snow -kokoelmalla jo mukana ollut kaunis vaikkakin yksinkertainen The Trade. Tämä ei ole levy josta pidän, mutta se
on ehdottomasti levy jota pidän hyvänä. Se on niin outo,
että jaksaa käsittämättömän aktiivista kuuntelua
menettämättä tehoaan, ärsyttäen ja palkiten samalla
kertaa. Äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta vaikea. Jiituomas |
||
|
||
|
||
This album marks a clear change in the style of the very actively producing BSE, a band that already enjoys a (well-deserved) cult status. There's a change in style, but not in the way they do things. The ruling force in the group's music is still the huge amount of care, refinement, Drakhon and K.Meizter put into their work. Pursuit of Pleasure concentrates on exploring the concept of "Advanced Human Sexuality". It is a very low-tone album, but not at all dark, gloomy or oppressive. Disturbing it is, though, but in a very good way. The dominant element of all tracks on this disc is a restrained piano-like playing that is combined with vocal samples and a many-faceted soundscape which is on the background but nevertheless quite strong. The effect of the whole resembles ambient the most, yet is in truth structurally more like classical-style electro-acoustic compositions. Nevertheless it also has a lot of echo and a definite sense of warmth to it. The tension created by the dissonant styles and tones makes this a very intriguing record, but also a hard one to listen to. After hearing it about 30 times, I can still say that I'm not really fond of this album. On the other hand, I also feel that each time I listen to it, some great new elements on it come forth. There's only one independently functional "hit", the simple but beautiful The Trade, which was already on the compilation Flowers Made of Snow. This is not a record I enjoy, but I think it's definitely a very good album. It is so weird that it is able to endure an incredible amount of listening to without losing any of its strength, being rewarding and annoying at the same time. Extremely interesting, yet very hard to approach. Jiituomas |