Brandkommando - Love Forever

Puolalainen Brandkommando tekee varsin perinteistä voimaelektroniikkaa, melko ohuin soundein. Materiaali on tahdiltaan varsin hidasta, ja huolella kehittyvää. Se erottuu alan massasta - niin hyvässä kuin pahassakin - omaperäisen vokaalien käyttönsä ansiosta. Suurimman osan aikaa ihmisääntä on hyvin vähän, ja se toimii äänikerrosten tasa-arvoisena osana huomattavan hyvin. Mutta hetkittäin vokaaleille annetaan valta koko materiaalissa, jolloin päädytään lähinnä pieruhuumorin tasolle vajoavaan älämölöön. Homma toimisi vielä muuten aivan hyvin, mutta tämä elementti korostuu mitä pitemmälle levy etenee.

Artisti: Brandkommando
Formaatti: CD-R
Levy-yhtiö: Deserted Factory
Julkaisuvuosi: 2007
Painos: 100 kpl
Kokonaiskesto: 72:03
Kappaleita: 7


Eli parin varsin maukkaan raidan jälkeen paketti muuttuu kovin tylsäksi, luoden vaikutelman tylsästä hälymatosta jota vielä heikommat osuudet katkovat. Sinällään tämä on sääli, sillä seasta tosiasiassa löytyy useita hienoja osuuksia, varsinkin nimiraidalta, jos niitä jaksaa keskittyneesti hakea. Näin ollen lähinnä vaikutelmaksi jää, että tässä menee nyt hyvää tavaraa liiallisen vokaalikikkailun takia aivan hukkaan.

Jiituomas


Takaisin - Kokoelmat - A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - R - S - T - U - V - W - Demot

Brandkommando, from Poland, makes quite traditional power electronics with a somewhat thin sound. The pace of the material quite slow, and carefully developing. It stands out in the crowd of other works in the same genre, for both good and ill, due to its original use of vocals. At most times, there's very little human voice in the mix, and it functions notably well as an equal part of the sound layers. Yet at times the vocals are given reign over all of the material, which mostly leads to just fart humor -level chaos. This would still function, but unfortunately this is something that gets emphasized as the album progresses. So basically after two quite tasty tracks the whole package becomes rather boring, creating an image of a boring layer of noise that gets broken by even weaker segments. This is quite a pity, because in the mix there are several very nice parts, especially on the title track, if you care to look for them closely enough.

So what mostly remains is an impression of good stuff being wasted due to too much emphasis on vocal trickery.

Jiituomas